Syksyn tuulia
Tällä viikolla se oikeasti iski: kesä on ohi, ja syksy tulee vauhdilla. Vielä pari viikkoa sitten pystyi ajattelemaan, että elokuukin on kesäkuukausi ja monesti elokuussa on vielä lämpimiä säitä, mutta tämä viikko osoitti, että intiaanikesästä ei tarvitse tänä vuonna haaveilla.
Puutarhamökilläkin satokausi alkaa väistämättä kääntyä kohti loppuaan: marjat alkavat huveta, kurkkujen lehdet kellastua ja kesäkurpitsakin ehtyä. Omena odottaa vielä kypsymistä, ja kasvihuoneessa on paljon tomaatin raakileita, mutta ilmojen viilentyessä ne pitänee kerätä jossain vaiheessa sisään kypsymään.
Ei syksy minua varsinaisesti haittaa, oikeastaan pidän syksystä ja se on kesän jälkeen toinen lempivuodenaikani. Värikäs, aktiivinen ja energinen. Varsinkin koulu- ja opiskeluaikoina syksyihin liittyi aina jotain uutta ja jännittävää, ja omassa mielessäni uusi vuosi alkoi aina tavallaan syksystä.
Nyt kuitenkin tuntuu, että koko kesä oli kesän odotusta, joten syksy tuli aivan liian nopeasti ennen kuin lämpimistä säistä ehdittiin nauttia kunnolla. Tällä viikolla jouduin vetämään jo tuulitakin pyöräilypaitani päälle, sillä ilmat alkoivat tuntua liian kylmiltä ilman sitä. Ei se toisaalta ihmekään, eihän elokuun vaihtumiseen syyskuuksi ole edes viikkoa aikaa. Oho.
Tämä syksy tulee olemaan monin tavoin hyvin erilainen kuin edelliset ja varmasti mieleenpainuva.
Syyskuussa meillä on tietysti edessä jännittävät kirjajulkkarit, kun Gastronaatti 2 tulee painosta.
Mutta vähintään yhtä odotettu hetki koittaa maanantaina 2. lokakuuta, kun Rouva palaa töihin mutta minä en. Vietettyään vuoden ja viisi kuukautta kotona hän palaa takaisin Maku-lehteen ja minä puolestani yritän unohtaa työasiat puoleksi vuodeksi. Olen suunnitellut palaavani takaisin töihin 2. huhtikuuta, ja pojalle on haettu päiväkotipaikkaa maaliskuun puolivälistä alkaen.
Mitään matkoja ei ole suunnitteilla mutta olen muuten päättänyt ottaa kaiken irti hoitovapaastani. Suunnittelmissa on leppoisaa oleskelua kotona lapsen kanssa, kiireettömiä aamiaisia, vähän omaa aikaa kun poika ottaa päiväunia, lounaita kaikissa niissä ravintoloissa, joissa en ole ehtinyt käydä mutta Rouva on ja iltapäiväretkiä kodin ulkopuolelle ennen kuin tyttö haetaan päiväkodista.
Enää viisi viikkoa jäljellä. Jännää.
