Hävikitön ravintola Nolla, tästä kuulemme vielä!

Kävimme viime lauantaina tutustumassa Ravintola Nollaan, joka on Helsingin ensimmäinen hävikitön ravintola. Siis ravintola, joka pyrkii sekä hyödyntämään ravintolan ruoissa muuten syömättä jääviä asioita että tuottamaan itse mahdollisimman vähän jätettä. Ravintola vasta harjoittelee toimintaansa popup-muodossa toisten yritysten tiloissa, mutta omat tilat löytyvät toivottavasti mahdollisimman pian.

IMG_0784.jpg

Ravintolan takana ovat mm. Chez Dominiquessa, Olossa ja Kuurnassa aiemin työskennelleet Luka Balac, Carlos Henriques ja Albert Sunyer. Sen ensimmäinen illallinen tarjoiltiin markkinointitoimisto Måndagin tiloissa Kalliossa, ja seuraava popup on nyt pääsiäsiviikonloppuna ravintola Holidayn tiloissa Katajanokalla.

IMG_0729.jpg

Ensimmäisessä popup-illassa oli puhumassa Francesca Allievi (keskellä), joka alusti jokaisen ruoka-annoksen pienellä puheenvuorolla ruoan ja kestävän kehityksen yhdistämisestä.

IMG_0737.jpg

Nollan tavoite olisi siis avata Helsinkiin ravintola, jossa yhdistyisivät fine dining ja kestävä kehitys: raaka-aineet hankittaisiin ilman pakkauksia, ruoissa hyödynnettäisiin muuten käyttämättä jääviä raaka-aineita ja ylijäävä biojäte toimitettaisiin paikallisille maatiloille kompostoitavaksi. Näillä periaatteilla pyöritettiin myös viikonlopun popup-ravintolaa.

IMG_0716.jpg

Alkupalaksi tarjoiltiin kanan rasvasta ja jauhoista tehty näkkäri, jonka päällä oli selleriraastetta ja kuivattua mätiä. Kanan rasvahan on muuten melko lailla pois heitettävää jätettä.

IMG_0742.jpg

Ravintola on halunnut valita tyylikseen fine diningin siksi, että siitä puhuttaisiin ja se muistettaisiin myös ruokiensa ja juomiensa eikä vain aatteensa puolesta. 

IMG_0747.jpg

Ravintolan leipä oli tehty oluen panemisesta ylijäävästä mäskistä, ja se oli niin hyvää, että olisin voinut syödä sitä kokonaisen limpun verran yksikseni.

IMG_0758.jpg

Haukiannos tarjoilitiin isolla lautasella, jolla jätetyn tyhjän tilan haluttiin symboloivan sitä kaikkea, mitä vaaditaan ruoan tuottamiseen ja mikä ei kuitenkaan näy lautasella: tilaa, energiaa ja muita resursseja.

IMG_0762.jpg

Seuraava väliruoka sisälsi ihanaa maa-artisokkaa parilla tavalla.

IMG_0767.jpg

Sen jälkeen oli pääruoan vuoro. Pääruoaksi tarjottiin kokonaisena grillattua siikaa (grilli oli pystytetty ulos Kolmannelle linjalle), ja härregud, miten maukasta se oli ja miten täydellinen kalan kypsyys olikaan! Siian kanssa tarjolla oli myös porkkanaa monella tavalla.

IMG_0777.jpg

Jälkiruoka kohotutti kulmiani, mutta yllätti positiivisesti: oluen mäskijäätelöä, kokoonkeitettyä punajuurimehua ja marenkia.

IMG_0803.jpg

Ravintolan henkilökunta oli illallisesta silminnähden innoissaan, ja he kehuivat myös miten hyvää harjoitusta popup-ravintolan avaaminen oli heille ollut. He olivat todella tilanneet raaka-aineet ilman pakkauksia ja sopineet biojätteen viennistä maatilalle. Toimistotila oli ollut hieman hankala ravintolalle, ja ruokia tehtiin parissakin paikassa Måndagin ulkopuolella. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja ilta oli erittäin onnistunut!

Kovasti he vakuuttelivat, että tarkoitus olisi löytää pysyvä toimitila Helsingin kantakaupungista. Tästä ravintolasta tullaan siis todella kuulemaan vielä!

Siihen asti pitää seurailla Nollan webbi– ja Facebook-sivuja ja hankkiutua popup-ravintolaillallisille. Seuraavat olivat todellakin jo tänä viikonloppuna, mutta veikkaan niiden olevan täyteen varatut. Mutta kannattaa kysellä. Ehkä seuraava popup järjestyy sitä kautta mieluummin aiemmin kuin myöhemmin!

Koti Ruoka ja juoma

Sinne lähtivät CD-levyt

Olemme jo jonkin aikaa kypsytelleet päätöstä siitä, että luopuisimme CD-levykaapeistamme, jotka ovat roikkuneet olohuoneemme seinällä. CD-levyjä en ole kuunnellut oikeastaan sen jälkeen, kun Spotify tuli puhelimeeni liki seitsemän vuotta sitten, ja CD-soitintakaan en ole omistanut enää viiteen tai kuuteen vuoteen. Vai lasketaanko eteisen laatikossa oleva Sony Discman kuitenkin sellaiseksi?

Joka tapauksessa musiikkimme tulee nykyisin aivan muualta kuin CD-levyiltä, joten oli aika tehdä radikaali ratkaisu. CD-kaapit lähtivät.

IMG_4479.jpg

Roudasimme jo aiemmin osan levyistä matkalaukussa kellariin ja pari kassillista annoimme pois, mutta kaapeissa oli silti jäljellä melko monta levyä. 

Rouva oli jo sitä mieltä, että kaikki levyt roudattaisiin divariin, mutta en minä kyllä aivan kaikista raaski vielä luopua.

Jos säästäisi osan, ne kaikkein merkityksellisimmät, ja veisi divariin vain virheostokset ja musan, jolla ei ole mitään tunnearvoa: Oudot yritykset alkaa kuunnella musaa, josta ei oikeastaan pitdäkään. Ennalta tuntemattomat Flow-festariesiintyjät, joiden levyjen ostaminen tuntui silloin hyvältä ajatukselta. Musan, jota ei kehtaisi edes myöntää kuunnelleensa.

Mutta mihinkäs vetää raja, mitä säästää?

En missään tapauksessa luovu ensimmäisistä CD-levyistäni, jotka ostin vuonna 1991. Ne olivat Roxetten Joyride ja Eurythmicsin Greatest Hits. En myöskään ”täydellisestä” Madonna-kokoelmastani, siis tädin kaikista studioalbumeista ja pinosta sinkkuja 1990-luvun alkupuolelta – puolivälistä. (Nyt en muuten ole lainkaan varma, olenko ostanut uusinta leyvä lainkaan CD:nä, vai olenko kuunnellut sitä ainoastaan Spotifysta, mikä on aika kuvaavaa.)

Muutamat lukioiässä ja opiskeluaikana tärkeät levyt säästän nostalgiasyistä. Samoin ne levyt joita on kuunneltu oikeasti kaikkein eniten. 

Muta sitten tulee se vähemmän merkityksellinen mainstream-pop, jota on ollut kiva kuunnella joskus ja jota löytää juurikin Spotifysta ja muualta verkosta erittäin helposti. Jäänkö kaipaamaan esim. juuri sitä Robbie Williamsin tai Lady Gagan levyä, jonka ajattelin kierrättää? Entä tuleeko se päivä, kun haluaisin soittaa Pinkiä tai Maroon 5:tä ja niitä ei löydykään enää verkosta niin kuin olen nyt tottunut?

Vai onko se riski vain otettava ajatellen, että aivan kaikkea ei voi yksinkertaisesti säästää ihan vaan varmuuden vuoksi?

Suhteet Sisustus Oma elämä Musiikki