Minulta on taidettu kysyä jo useammankin kerran, mitä mininaatiksikin kutsuttu vauvamme syö. Siitä on pitänyt kirjoittaa myös useamminkin, mutta aina on ollut jotain akuutimpaa mielessä. Nyt siis asiaan!
”Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia, osa xx: linssipata. Sipulia, valkosipulia (niin paljon että vauvan henki tuoksahtaa!), varsiselleriä, bataattia, porkkanaa, perunaa, punaisia linssejä ja vettä, mukana porisemassa myös laakerinlehti ja pari oksaa puutarhamökin oreganoa. Maistuu! #keittiössänyt #vauvanruokaa”
Poikamme on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Aloimme maistattamaan hänellä pieniä määriä kiinteitä ruokia (hedelmä- ja vihannessoseita) heti neljän kuukauden iässä. Hän vaikutti syövän hyvin mielellään kaikkea: omenaa, päärynää, avokadoa, porkkanaa, kurpitsaa… Lisäsimme uusia makuja vähitellen. Kuuden kuukauden iässä hänen ruokavalioonsa lisättiin viljatuotteet, ja siitä lähtien hän on syönyt suurin piirtein sellaisia ruokia mitä tänäkin päivänä, ja nyt ruokarytmi on vakiintunut jo hyvin säännölliseksi.
Aamulla poika syö kaurapuuron herättyään kahdeksan – puoli yhdeksän aikoihin. Poika ei saa enää maitoa (eli sitä korviketta) öisin, mutta hänet nukutetaan maidon avulla aamulla uudelleen, jos ja kun hän herää puoli seitsemän – seitsemän aikoihin.
Kahdentoista aikaan on lounaan aika, ja silloin hänelle tarjotaan jotain soseutettua lämmintä ruokaa kuten tomaatti-jauhelihapastaa, munakoisopastaa, linssipataa tai vaikkapa vihannessoseeseen sekoitettua kypsennettyä ja hienonnettua kalaa, jota meillä on pakastimessa jääpalamuotissa pakastettuna. Lounaalla on aina jotain proteiinipitoista.
”Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia jatkuu. Tällä kertaa tein kattilallisen munakoisopastaa, joka sekin maistuu hänelle mainiosti. Onko tosiaan olemassa näin hyvin syöviä vauvoja? #keittiössänyt #vauvanruokaa #mininaatti”
Kolmelta hän syö välipalan, joka on usein hedelmäsosetta tai hyvin vähäsokerista vispipuuroa, jos Rouva on keittänyt sitä. Poika rakastaa kaikkia vispipuuroja: puolukkaa, mustaherukkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa… Me tytön kanssa saamme puistatuksia niiden happamuudesta, mutta vauva vain maiskuttelee menemään.
”Valkoherukkavispipuuropäivä. Ja kyllä, vauva SYÖ. Mielellään. Joko uskaltaa juhlia? #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti”
Kuudelta on päivällinen, ja silloin poika syö päivän toisen lämpimän ruoan, joka on samankaltainen kuin lounaalla, mutta lihaproteiinin sijaan ruoka sisältää useimmiten kasvisproteiinia: linssejä, kikherneitä, papuja… Toisinaan iltaruoassa ei ole varsinaisesti proteiineja vaan se voi olla vaikkapa kurpitsarisottoa. Vielä vähän aikaa sitten ruoka saattoi olla kevyempää kuten pelkkä avokado, mutta hän on nykyisin niin nälkäinen ja syö isoja annoksia, että annamme hänelle tuhdin annoksen ihan oikeaa ruokaa.
Puoli kahdeksan aikaan hän alkaa olla jälleen niin nälkäinen ja väsynyt, että on iltapalan aika. Se on kaurapuuroa, johon sekoitetaan jotain soseutettua hedelmää tai marjaa: päärynää, omenaa, mansikkaa, luumua… Meillä on valmista omenasosetta pakastimessa, jonne Rouva on tehnyt sitä puutarhamökin omenoista ja pakastanut soseen sopivissa erissä.
Myös lounaalla ja päivällisellä tarjotut ruoat kiertävät usein pakastimen kautta: Rouva tekee kerralla ison kattilallisen ruokaa samalla, kun puuhailee muutenkin keittiössä, surauttaa sen Bamixilla hienoksi ja pakastaa ruoan pienissä Minigrip-pusseissa, joista vauva syö kerran tai kaksi.
Ja voi miten onkin mahtavaa, että ruoka maistuu pojalle niin hyvin. Hän syö valtavia annoksia: esimerkiki iltapuuro on monesti sen kokoinen, mitä söisin itse. Vain pari kertaa ruokaa on ollut liikaa, tai se ei ole maistunut muuten, ja käytännössä hän syö aina kaiken mitä annetaan. Hän on myös niin kärsimätön, että seuraavan lusikallisen pitää olla huulilla heti, kun edellinen on nielaistu. Usein hän vetäiseen sen ruokalautasellisen jälkeen vielä pullollisen maitoa.
Ei ihmekään, että hän kasvaa tätä tahtia ja on nyt jo viisi senttiä pidempi kuin siskonsa oli samassa iässä. Neuvolalääkärin mukaan hän on kuitenkin hoikka, joten syököön.
* * *
Näin! Nyt kun tämäkin aihepiiri on otettu tarkempaan käsittelyyn, voimme kauniisti pyytää Rouvaa raportoimaan kuvien kanssa useamminkin siitä, mitä hän milloinkin pojalle kokkailee!
