Terveisiä Tampereelta, missä makkara on mustaa, ratikat punaisia ja kolmosella pääsee Pyynikintorille ja Hervantaan! Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Tampereella, ja kävimme paitsi teatterissa, myös syömässä erittäin hyvin ja pyörimässä kaupungilla – myös raitiovaunulla.

Lähdimme matkaan jo niin hyvissä ajoin perjantai-iltapäivällä, että ehdimme illalliselle ravintola Tampellaan. Nakkasimme matkatavarat Lapland Hotels Tampereeseen radan toisella puolella ja suuntasimme Tammerkosken yläjuoksulle.

Ravintola Tampella

Ravintola Tampella on avattu viisi vuotta sitten historiallisen Tampereen Pellavatehtaan tiloihin. Kyseessä on varsinainen kansallismaisema, joka on tuttu myös vanhasta 20 markan setelistä, jos joku vielä sellaisen muistaa.

Työnpuiston Tapas -alkupalalajitelma sisälsi heinällä savustettua lohta, tartarpihvin ja mustekalaa, joka oli alkupaloista suosikkini.

Pääruoaksi valitsin grillattua lampaan ulkofileetä, paahdettua punajuurta ja palsternakkaa. Rouva nautti kuhaa ja lapset ottivat puolikkaat annokset puuhiilillä grillattua possua. Erittäin mukava ravintola ja hieno miljöö, ja pisteet siitä, että kaikki ruoka-annokset oli tilattavissa lasten koossa puoleen hintaan!

Mustamakkara-aamiainen

Joka kerta, kun yövyn Tampereella, ilahdun tästä asiasta. Juu, olihan hotelliaamiaisella leivät, leikkeleet, munakkaat ja vieläpä kokki paistopisteessä paistamassa munia tilauksesta, mutta tämä on parasta: mustaamakkaraa aamiaisella!

Lapset ja vaimo eivät olleet tästä edelleenkään yhtä fiiliksissä, mitä en voi ymmärtää, mutta otin sitten heidänkin edestään. Lapland Hotelsin aamiaisella tarjottava mustamakkara oli muuten vielä poromustamakkaraa.

Ratikka-ajelu

Toinen asia, jonka hienoutta lapset eivät lainkaan ymmärtäneet, oli Tampereen ratikka. Itse olen seurannut tätä saagaa lehdistä varmaan 15 vuotta, ja esittelin innoissani heille, että tässä se ratikka nyt sitten on. ”Mitä sitten, me nähdään ratikoita kotona joka päivä?” he ihmettelivät. No sitä sitten, onhan tämä hieno.

Hotellimme sijaitsi pysäkin verran rautatieasemalta pois päin keskustasta, eli Keskustorille ja Tampereen Työväen Teatteriinkin Hämeenpuistossa olisi voinut hyvin kävellä, mutta kyllä ratikka helpotti liikkumista lasten kanssa. En valitettavasti ehtinyt heittämään pidempää lenkkiä ratikalla, mutta ehkä seuraavalla kerralla nautin kyydistä koko reitin mitalta.

Matilda-musikaali

Tällä kaudella kaikkien Tampereen-matkaajien kannattaa hankkia liput Tampereen työväenteatterin Matilda-musikaaliin. Tai vaikka lähteä Tampereelle ihan varta vasten sitä katsomaan, kuten me teimme. Voit lukea täältä, miksi.

Tampere on muutenkin mahtava teatterikaupunki, jonka esitysten taso on aivan samaa luokkaa Helsingin teatterien kanssa. Kaupungissa on kaksi isoa teatteria, joissa tehdään kansainvälisen tason musiikkiteatteria, ja odotan jo nyt Tampereen teatterissa ensi vuonna ensi-iltansa saavaa Anastasia-musikaalia, jonka ohjaa monien hittimusikaalien (myös Matildan) ohjaaja, Samuel Harjanne.

Nyt on saatu perheen pieninkin ajettua sisään teatterihommiin, joten jatkossa voidaan käydä musikaaleissa myös hänen kanssaan.

Ravintola Henriks

Teatterin jälkeen meille oli varattu aikainen illallinen Ravintola Henriksistä, joka sijaitsee lähes teatterin vieressä, Hämeenpuiston toisella puolella. Alkuun punajuurta, portviiniä ja sinihomejuustoa.

Pienin valitsi alkuun maa-artisokkakeiton ja kaapi lautasen pohjia myöten.

Sesongin lihaa: pitkään haudutettua peuraa, perunaa ja palsternakkapyreetä. Taustalla tytär syö päivän kalaa, joka oli Henriksin oman kalastajan kalastamaa kuhaa ja tarjoiltiin fenkolipyreen kanssa.

Aivan ihastuttava ravintola, kiva tunnelma, superystävällinen palvelu ja jokaisessa ruoka-annoksessa maut kohdallaan. Ja täälläkin lapset otettiin vastaan kivasti, ja annokset oli tilattavissa puolikkaina.

* * *

Seuraavalle päivälle ei ollut suunniteltu sen tarkempaa ohjelmaa. Oli isänpäivän aamu, nukuimme pitkään, söimme runsaan aamiaisen (mustallamakkaralla) hotellilla, tsekkasimme ulos puolilta päivin ja lähdimme kaupungille.

Perheen naisväki lähti kirpputoreille, me menimme pojan kanssa ensin Pikku Kakkosen leikkipuistoon ja jatkoimme sieltä matkaa Museokeskus Vapriikkiin. Tampere-talon Muumimuseo on toki suosittelun arvoinen sekin, ehdottomasti, mutta olen nähnyt näyttelyn jo useamman kerran, joten nyt oli aika käydä katsomassa jotain muuta.

Vapriikki

Museokeskus Vapriikki toimii Tampellan entisessä verstaassa Tammerkosken yläpäässä. Museokeskuksessa on useampia museoita ja vaihtuvia näyttelyitä, ja me olimme päättäneet käydä katsomassa Ritarit-näyttelyn sekä Suomen pelimuseon.

Ritarit-näyttelyssä esillä oli hienoa haarniskoja ja aseita. Näyttely on avoinna vielä 5.12.2021 saakka.

Yläkerran pelimuseo esittelee arcade-, tietokone-, konsoli- ja mobiilipelejä usealta vuosikymmeneltä.

…ja mikä parasta: lähestulkoon kaikkeen saa koskea, ja osa pelilaitteista on sijoitettu vielä aidoin oloisiin miljöisiin. Tässä vanha Nintendo ja hahmo, jonka 5-v:kin tunnisti. 9-v ei ollut mukana, ja häntä vähän harmitti, joten tänne varmasti palataan seuraavalla kerralla pidemmäksi aikaa.

”Hei, kivimuseo! Voidaanko käydä siellä?” 5-v rakastaa kiviä ja kävimme ihailemassa vielä alakerran kivimuseon mineraaleja ja kristalleja. Pojan oli vaikea ymmärtää, miksi tästä valtavasta muodostelmasta ei voisi ottaa edes yhtä pientä kristallia mukaan kotiin.

Valkoinen Puu

Ennen kotiin paluuta oli vielä tarpeen syödä, ja teimme treffit Rouvan ja tyttären kanssa Valkoiseen puuhun Keskustorin laidalla.

Aivan törkeän hyvät paninit tällaiseksi ns. vähän kevyemmäksi ateriaksi!

Ja ei niin kevyet jälkiruoat: toinen toistaan herkullisempia kakkuja ja torttuja:  Juustokakkua Orea-pohjalla.

…ja pekaanipiirakkaa jäätelöllä. Aah.

Syötävää oli lopulta niin paljon, että osa lähti mukaan junaevääksi.

Kiitos Tampere, olet ihana! Nähdään taas viimeistään kesällä, ja sitten mennään Särkänniemeen! Ei vielä kuitenkaan raitiovaunulla.