Glögikausi on taas täällä, mahtavaa! Rakastan glögiä melkeinpä missä muodossa vain, terästettynä tai terästämättömänä.

Joitain vuosia sitten löysin Blossan (Altia) ja Loimun (Lignell & Piispanen) vuosikertaglögit, ja siitä lähtien molemmat ovat kuuluneet kaikkiin jouluihimme. Ja maistelun voi hyvin aloittaa jo marraskuussa, kun ilmat kylmenevät!

Molempien glögien pullon kuviointi ja sisältö vaihtelevat vuosittain, ja minusta on aina hauska maistaa glögejä ensin ja lukea vasta sitten, mitä makuja niistä pitäisi löytää. Niin tein nytkin. Ensimmäinen maistelukierros oli kylmänä ja toinen lämmitettynä.

Blossan glögi on läpikuultavan punainen ja Loimu taas paksumpi ja tummempi.

Ensimmäisenä Blossasta esiin tulevat jouluiset mausteet, varmasti ainakin neilikkaa. Maussa tuntuu myös jotain savuisuutta tai aivan kuin tervan makua. Jälkimaussa on karvautta, ja lämmitettynä karvaus korostuu. En kuitenkaan löydä mitään tunnistettavaa makua, joten en osaa lainkaan arvella, mikä juoman juju tänä vuonna on. Pullon kuviointi viittaa kyllä metsään.

Loimu on hyvin marjainen ja joulumausteiden käyttö hillitympi kuin Blossassa. Mausta löytyy kirsikkaa, ja se on Blossaa selkeästi makeampaa. Myös tuoksu on imelä, ja kylmänä maku jopa hieman liian äitelä. Yllättävää on, että lämmitettynä makeus hieman vähenee, kun alkoholi korostuu.

Maistelun jälkeen arvoitus ratkeaa.

Blossan glögiä maustavat variksenmarja ja koivumahla, ja siinä on kevyttä savuisuutta. Savu siis tunnistettu, mutta variksenmarjaa ja koivumahlaa olisi ollut mahdotonta arvata.

Loimussa maistuu kuin maistuukin kirsikka – mutta myös mustaherukka ja mansikka!

Lopullinen tuomio oli, että Rouva piti enemmän Blossasta, sillä hän piti Loimua hieman liian makeana. Itse taas kavahdin Blossan karvautta, ja Loimu miellytti makunystyröitäni enemmän.

Seuraavaksi pitäisi varmasti kehittää hyvä omenamehuglögiresepti, sitä mehua kun on aika runsaasti edelleen. Kippis siis, ja hauskaa glögisesonkia kaikille!