Apupyörien paluu
Mitä kuuluu tytön pyöräilyinnostukselle? Ihan hyvää kiitos. Pyöräily on taas alkanut kiinnostaa.
Mutta apupyörät ovat edelleen paikoillaan. Tai oikeammin taas.
Uhosin joskus keväällä, että otan apupyörät mahdollisimman nopeasti pois, sillä olin lukenut jostain, että ne voisivat jopa haitata pyöräilyn opettelemista ja tasapainon löytämistä.
Otinkin apupyörät aika pian pois, ja harjoittelimme tasapainoilua pelkän työntöaisan avulla. Mutta sepä ei lähtenytkään sujumaan, ei sitten lainkaan. Pyöräily olikin aivan liian kiikkerää ja pelottavaa. En voinut kuvitellakaan, että lähtisimme pyörällä päiväkotiin, ja mahdollisuuksia pyöräilyn treenaamiseen muuten ei ollut usein. Sitten tuli kesä ja vauva ja lomat, ja pyörään ei pitkään aikaan koskettukaan.
Lopulta syksyn tullen päätin, että laitamme apupyörät takaisin pyörään. Enemmän niiden puuttuminen nyt haittasi pyöräilyn opettelemista, kun pyörää ei voitu käyttää lainkaan.
Nyt olemme pyöräilleet huomattavasti enemmän kuin aiemmin, välillä jopa päivittäin päiväkotiin ja takaisin, ja tyttö lähtee mielellään harjoittelemaan pyöräilemistä. Hän osaa myös pitää tasapainoa jo aika hienosti, ja usein hän polkee suuren osan matkasta niin, että apupyörät eivät kosketa maahan lainkaan.
En kuitenkaan enää suunnittele apupuyörien irrottamista mahdollisimman pian. Ymmärsin jo, että tyttö kyllä kertoo itse, kun on valmis siihen. Ei meillä ole mihinkään kiire.
