Mitä kaikki vakavastiotettavat aikuiset nyt ajattelevat?

Kun muutama päivä sitten jaoin blogissa linkin kaverini tekemään Antti Tuisku -fanikirjaan, päädyimme pohtimaan varsin kiinnostavaa kysymystä.

Hanna nimittäin kertoi, että hän oli jännittänyt tämän kirjaprojektin jakamista tutuilleen, sillä häntä oli mietityttänyt, mitä kaikki ”vakavastiotettavat aikuiset”, kuten minä, siitä ajattelisivat.

IMG_9234.jpg

Tämä huvitti minua kovasti, sillä vietän kuitenkin päivät näpläämällä mobiilipelejä ja iltaisin latailen blogiini hassuja tekstejä ja vauvakuvia. Onko se vakavastiotettavan aikuisen puuhaa?

Tietysti on. Voisin ehdottomalla mutu-tuntumalla ja jyrkältä fiilispohjalta väittää, että aikuinen ihminen, jolla on intohimoja ja kiinnostuksen kohteita, on tasapainoisempi ja onnellisempi kuin joku toinen, joka täyttää päivänsä vain sillä, mikä on järkevää ja tarpeellista.

Eiköhän meillä kaikilla ole omat erikoisuutemme, ja on aina hienoa nähdä, kun joku tekee omaa juttuaan ilolla ja täydestä sydämestä.

Tässä iässä alkaa muutenkin jo ymmärtää, että sillä mitä kaikki muut ajattelevat on aika vähän merkitystä. Enhän voisi itsekään pitää tätä blogia, jos huolehtisin jatkuvasti siitä, pitääkö joku koko harrastusta vähän hassuna. Tiedän, että pitää, ja olen sen hyväksynyt.

Ja monethan voivatkin ajatella nimenomaan, että wau, olipa hienoa/rohkeaa/hauskaa, ja ehkä itsekin insipiroitua tekemään jotain, joka saattaa olla jonkun toisen mielestä erikoista tai yllättävää.

On hienoa, että ihmisissä on useita puolia ja myös täysin vakavastiotettavat aikuiset voivat työpäivän jälkeen tehdä jotain täysin muuta – oli se sitten fanikirjoja, meikkivinkkejä, fitness-kisailua, puutarhanhoitoa tai koruompelua.

Ja on nimenomaan hyvä, että se näytetään muille! Se on esimerkki siitä, että aikuistenkaan ei tarvitse tehdä vain töitä ja miettiä sitten vanhana, että ”olisi pitänyt”.

Itsekin ilmoittauduin juuri miehille tarkoitetuille tanssitunneille, ja todellakin kirjoitan siitä blogiin, jos vaan ryhmä järjestyy. Enkä aio vähempää välittää, mitä joku ”vakavastiotettava aikuinen” siitä ajattelee.

Entäpä sinä? Oletko jättänyt tekemättä jotain siksi, että se ei sovi aikuiselle? Ja ”mitä kaikki muutkin siitä ajattelisivat?”

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Stranger Things

Stranger-Things-netflix-poster.jpg

Oletko sinä jo katsonut Stranger Thingsin Netflixistä? Itse löysin sarjan useamman työkaverin suositusten perusteella ja katsoin sen jaksot lähes putkeen lähinnä bussissa matkoilla töihin ja takaisin.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1983, ja siinä alakouluikäinen poika katoaa mystisesti. Hänen äitinsä (Winona Ryder) on varma, että poika on hengissä, ja hän alkaa uskoa, että poika yrittää viestiä hänelle välkyttelemällä sähkövaloja heidän kodissaan. Myös pojan kaverit alkavat jäljittää kadonnutta ystäväänsä.

Samoihin aikoihin suurin piirtein saman ikäinen tyttö, joka pystyy siirtämään esineitä ajatuksen voimalla, karkaa salaisesta tutkimuskeskuksesta, jossa häntä on pidetty ilmeisen pitkään.

Ja jossain lähellä väijyy jokin vaarallinen olio, joka ei ole tästä maailmasta. Lisää ihmisiä katoaa.

Kun ensin kuulin, että sarja on kauhua, suhtauduin siihen hieman varoen. Olen jotenkin yliherkkä kummitustarinoille, enkä ole uskaltanut katsoa esimerkiksi kehuttua American Horror Storya. Kun kävi ilmi, että Stranger Things on ennemminkin tieteis-kauhua ja X-Files-tyyppistä jännitystä, ajattelin, että voisin katsoa sen. Ja hyvä niin!

Sarja oli erittäin hyvä, hienosti rytmitetty ja sen sijoittuminen 1980-luvulle hauskaa. 1980-luvun jäljittely musiikkia myöten on niin autenttista, että nykyajasta muistuttaa vain kerronnan rytmi, joka oli 1980-luvulla huomattavasti verkkaisempaa.

Sarja julkaistiin heinäkuussa Netflixissä, ja toinen kausi ilmestyy ensi vuonna. Odotan jo sitä.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen