Tänä syksynä olen tehnyt yhteistyötä Elisan kanssa ja kertonut useammassa postauksessa, mitä jokaisen tulisi tietää digitaalisesta turvallisuudesta. Aihe koskettaa meitä kaikkia, ja paras tapa huolehtia omasta digitaalisesta turvallisuudesta on kasvattaa omaa tietoisuutta ja ymmärrystä siitä, mitä riskejä verkossa vaanii, ja miten ja millä tavoin vaikkapa huijarit toimivat. Vaikka erilaiset tietoturvapalvelut auttavat, paljon vastuuta on myös käyttäjällä itsellään. Vanhempien vastuulla on myös opastaa lapsia turvallisessa mobiililaitteiden ja netin käytössä.

Tämän postaussarjan ensimmäisessä postauksessa näkökulma oli se, mitä vanhempien tulee huomioida, kun lapsi saa ensimmäisen kännykkänsä. Toisessa postauksessa kerroin yleisemmin meitä kaikkia koskevasta digitaalisesta turvallisuudesta ja kolmannessa postauksessa opastin tunnistamaan nettihuijauksen.

Nyt palaan lasten digitaaliseen turvallisuuteen ja nostan esiin vielä muutaman huomion ja asian, joita vanhempien kannattaa käydä läpi netissä surffaavien ja kännykkää käyttävien lastensa kanssa.

Salasanan valinta ja rekisteröityminen palveluihin

Lapsilla on hyvin harvoin tarvetta käyttää palveluita, jotka sisältävät yhtä arkaluontoisia tietoja kuin aikuisilla. Turvallisen salasanan valinta on kuitenkin asia, jota on hyvä alkaa opetella jo lapsena. Hyviä periaatteita ovat mm. nämä:

• Käytä jokaiseen palveluun eri salasanaa
• Käytä vahvoja salasanoja, eli sanoja, jotka eivät ole selkokielisiä ja joissa on myös numeroita ja erikoismerkkejä
• Oman lemmikin nimi tai etunimi ja syntymävuosi ovat varmasti huonoimpia mahdollisia salasanoja heti ”salasana” ja ”123456”-salasanojen jälkeen.

Käytännössä lapsen ei voi olettaa muistavan useita salasanoja, joten kaikkein parasta on se, että lapselle tekee käyttäjätunnuksia niin harvoihin palveluihin kuin mahdollista.

Jos siis lapsi kysyy, voisiko hänelle tehdä tunnuksen palveluun X, katson itse ensin, mistä on kyse ja tutustun myös palvelun käyttöehtoihin. Esimerkiksi monien sosiaalisen median palvelujen käyttöehdoissa kerrotaan, että rekisteröityäkseen on oltava vähintään 13-vuotias, joten tähän vedoten jätän tunnukset luomatta.

Jonain päivänä hän on kuitenkin 13-vuotias, ja silloin on hyvä, että salasanoja osaa luoda ja käyttää. Lapselle voi opettaa esimerkiksi sen, että salasana muodostetaan jostain helposti muistettavasta pysyvästä osasta (esim. ”Laku=Söpö!”) ja palvelukohtaisesta lyhenteestä.

Ja niitä omia salasanoja ei tietenkään saa jakaa muille.

Kuvien jakaminen

Periaatteet omien ja toisten lasten kuvien jakamiseen vaikkapa sosiaalisessa mediassa kannattaa käydä läpi heti, kun lapsella on jokin laite, jolla sitä voi tehdä. Toisissa perheissä lasten kanssa on sovittu, että mitään kuvia ei lähetetä missään eikä kenellekään.

Meillä lapsi saa kyllä lähettää kuvia omille kavereilleen WhatsAppissa ja jakaa niitä WhatsAppin tiloihin, sillä tiloihin laitetut postaukset näkyvät vain omille yhteystiedoille. Mihinkään julkisiin palveluihin kuvia ei kuitenkaan saa laittaa eikä jakaa kuin ns. kivoja kuvia.

Lasta voi pyytää myös tsekkaamaan, tunteeko hän kaikki muut, jotka ovat jossain WhatsApp-ryhmässä. Jos ryhmässä näyttää olevan tuntemattomia, voi lapselle ehdottaa poistumista siitä.

Jos lapsella, vaikkapa sillä yli 13-vuotiaalla, on käytössään jokin palvelu, josta kuva päätyvät julkiseen nettiin, on oltava tarkempi. Oman asuinpaikan tarkan sijainnin tai oman koulun paljastaminen kuvien kautta ei ole hyvä ajatus.

Aivan oma lukunsa on kuvien jakaminen toisista lapsista. Nolojen, kiusallisten tms. kuvien jakaminen muista ihmisistä ei ole soveliasta, ja lapselle on hyvä kertoa, että vaikka joku toinen tekisikin niin, tällaiseen kiusaamiseen ei tule lähteä mukaan.

Loukkaavien kuvien jakaminen voi täyttää jopa rikoksen tunnusmerkit, joten hyvä periaate on, että jakaa toisista vain sellaisia kuvia, joita toivoisi itsestään jaettavan.

Muut henkilökohtaiset tiedot

Lapselle on hyvä kertoa, että omaa kotiosoitetta, puhelinnumeroa, syntymäaikaa tai muita henkilökohtaisia tietoja ei tule antaa mihinkään ilman vanhemman lupaa. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi minkään palvelun tarvitsisi niitä tietää vaikkapa 9-vuotiaasta.

Jos jokin peli tai muu appi pyytää lempinimeä, on hyvä antaa keksitty lempinimi, vaikka oman lemmikin tai jonkin lempihahmon nimi.

Sitten on vielä yksi ikävä ilmiö, josta on hyvä puhua lapsille, ei pelottelumielessä vaan asiana, joka on hyvä tiedostaa. Jos netissä päätyy keskustelemaan jonkun tuntemattoman kanssa, keskustelukumppani ei välttämättä ole se, kuka hän sanoo olevansa. Aikuiset voivat esittää lapsia, miehet naisia jne. Kyse ei ole tietenkään omista WhatsApp-kontakteista vaan vaikkapa jonkin pelin chatista. Tässäkään yhteydessä omien henkilökohtaisten tietojen kertominen ei ole suotavaa eikä kenenkään tuntemattoman kanssa tule koskaan sopia vaikkapa tapaamisia.

Huijausviestit

En ole itse kuullut, että lapsi olisi saanut kertaakaan huijausviestejä sähköpostiin tai puhelimeen, mutta täysin mahdollista sekin on. Suomen kieli suojelee lapsia tässä melko hyvin, sillä useimmat huijaukset ovat englanninkielisiä. Lapsellekin voi kertoa, että jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Häntä on hyvä myös ohjeistaa kysymään aikuiselta, jos laitteeseen saapuu jokin outo viesti ja olemaan avaamatta tuntemattomien lähettämiä linkkejä.

Sopimaton sisältö

Vaikka lapsen kännykkään olisi laitettu ikärajat ja estetty lapsille sopimattomien palvelujen käyttö, lapsi voi vahingossa päätyä esim. YouTubessa, TikTokissa tai hakukoneen tuloksissa sisältöihin, jotka ovat sopimattomia lapsille. Lapselle on hyvä kertoa, että näin on mahdollista käydä vahingossa eikä se ole lapsen vika. Jos hän näkee jotain, josta tulee epämiellyttävä olo, hänen kannattaa kertoa siitä vanhemmalle tai muulle luotettavalle aikuiselle. Jos lapsille haitallista sisältöä on tullut palvelusta, jossa sellaista ei pitäisi olla, vanhemman kannattaa kertoa siitä palvelun ylläpitoon.

Kerro, vaikka nolottaisi

Kaikki mokailevat joskus ja siitä on hyvä muistuttaa lasta myös tässä yhteydessä. Jos netissä tapahtuu jotain epäilyttävää tai ihmetyttävää tai jos on vahingossa jakanut netissä jotain arkaluontoista itsestä tai kaverista, siitä tulee kertoa luotettavalle aikuiselle. Joskus omille vanhemmille voi olla vaikea puhua, mutta useimmilla lapsilla on varmasti lähipiirissä myös muita aikuisia. Me aikuisetkin voimme toisinaan kysäistä tutuilta lapsilta ihan ohimennen, että mitäs he siellä netissä ovat viime aikoina nähneet ja onko siellä tullut vastaan mitään, mikä on mietityttänyt.

Muista ainakin nämä

1. salasanojen turvallisuus koskee niin aikuisia kuin lapsiakin
2. lasten tulee jakaa omia kuviaan vain vanhempien luvalla ja silloinkin harkiten
3. toisista lapsista ei saa jakaa noloja tai kiusallisia kuvia
4. omien tietojen jakaminen tuntemattomille ei ole sallittua
5. netissä liikkuu myös huijausviestejä. Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta
6. sopimattomaan sisältöön voi törmätä vahingossa eikä se ole lapsen syy
7. kaikesta netistä nähdystä ahdistavasta ja epämiellyttävästä pitää kertoa luotettavalla aikuiselle.

Toivon, että tästä postaussarjasta on tullut uusia oivalluksia, ja olen voinut omalta osaltani parantaa suomalaisten digitaalista turvallisuutta jakamalla vinkkejä sen parantamiseen.

• Lapsen ensimmäinen kännykkä – Miten voit huolehtia digitaalisesta turvallisuudesta
• Näin parannat digitaalista turvallisuuttasi
• Näin tunnistat nettihuijauksen

Tutustu myös Kyberturvallisuuskeskuksen Turvallisesti netissä oppaisiin lapsille ja aikuisille.