Next to Normal laulaa mielenterveysongelmista
Otan tänä syksynä todella korkojen kera takaisin sen, että en päässyt liki vuoteen käymään teatterissa. Edellisestä musikaalista ei ehtinyt kulua edes viikkoa, kun pääsin Svenska Teaternin Next to Normal -musikaalin lehdistöensi-iltaan.
Next to Normal on Brian Yorkeyn kirjoittama ja Tom Kittin säveltämä draamamusikaali, ja sen on on ohjannut Svenskaniin Markus Virta. Musikaali kertoo perheestä, jonka äiti, Diana, (Maria Ylipää) kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja saa siihen hoitoa kahdelta psykiatrilta, joita molempia esittää Denny Lekström.
Musikaalin alussa esitellään myös muu perhe: aikuisuuden kynnyksellä oleva poika (David Lindell), kaksi vuotta nuorempi tyttö (Sannah Nedergård) ja perheen isä, Daniel, (Alexander Lycke). Myöhemmin kuvioihin ilmestyy myös tytön poikaystävä (Pontus Simm). Lycke ja Ylipää olivat muuten myös Svenskanin parin vuoden takaisen Chess-musikaalin päärooleissa.
Juonesta en viitsi kertoa enempää, etten paljasta liikaa, sillä yksi esityksen suurista ja yllättävistä käänteistä tapahtuu jo melko aikaisessa vaiheessa. Next to Normalia on esitetty Suomessa aiemminkin, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. En ollut myöskään lukenut etukäteen siitä mitään, joten kaikki sen tapahtumat tulivat yllätyksenä.
Esitys toi useammallakin tavalla mieleeni Dear Evan Hansen -musikaalin, joka käsittelee myös mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta. Dear Evan Hansenissa näkökulma on ahdistuneen teinipojan, mutta Next to Normalissa perheen äidin. Molemmissa musikaaleissa keskiössä on myös teini-ikäinen tyttö, joka jää veljensä vuoksi perheessä taka-alalle. Veljissä puolestaan on paljonkin yhtäläisyyksiä, mutta jätetään nämä yksityiskohdat paljastamatta.
Musikaali on esiintyjien ja toteutuksen suhteen pienimutoinen. Lavalla on vain kuusi näyttelijää, jotka kulkevat koko esityksen samoissa lavasteissa. Musiikiltaan esitys on runsas ja kappaleet monipuolisia. Näyttelijät tekevät hienoa työtä laulujen kanssa, niin yksin kuin yhdessä, ja varsinkin Maria Ylipään ääni on niin upeaa kuultavaa, että esitys kannattaa nähdä ja kuulla jo hänen vuokseen. Niin vaivatonta ja puhdasta laulua soisin kuulevani useamminkin. Moni laulu oli vaikuttava itse esityksessä, mutta mikään melodia ei tarttunut korvaan niin, että se olisi jäänyt soimaan mieleen esityksen jälkeen.
On myös taas mainittava esityksen ruotsinkielisyydestä: sitä ei tarvitse kavahtaa, vaikka omassa ruotsin kielitaidossa olisi puutteita. Svenskanissa on nykyisin paitsi mobiililaitteilla toimiva tekstitys, myös lavan yläpuolella sijaitseva tekstityslaite, josta voi luntata, kun sanavarasto loppuu kesken.
Mikään hyvän mielen musikaali Next to Normal ei ole, vaikka varsinkin psykiatrin vastaanotolla esityksessä on mukana myös huumoria. Mielenterveysongelmien hoito esitetään Next to Normalissa arvailuna, lääkkeitä ja muita hoitomuotoja kokeillaan ja vaihdetaan ja todetaan, että ei niistä ehkä apua olekaan.
Minuun musikaali upposi erittäin hyvin. Näkisin sen mielelläni toistamiseenkin ja suosittelen..
Kuvat: Cata Portin
Pressilippu saatu Svenska Teaternilta.
Viimeksi teatterissa:
