Puolet perheestä oli viime viikolla aivan virallisesti syyslomalla, joten päätimme tehdä jotain, mitä emme ole tehneet kahteen vuoteen: käydä anoppilassa. Todella, emme ole edes tavanneet Rouvan äitiä koko korona-aikana emmekä käyneet myöskään Etelä-Savon mökillämme, joka sijaitsee lähellä anoppilaani.

Nyt, kun kaikki on rokotettu jo kahteen kertaan, uskalsimme lähteä tapaamaan anoppia ja vietimme neljä päivää maalla. Itse en ollut lomalla vaan tein päivät etätöitä.

Pienempi lapsi hädin tuskin muisti, millaista mummilassa on, ja rantamökistä hänellä ei oikein kuvaa ollutkaan. Emme ole käyttäneet mökkiä viiteen vuoteen, eli sen jälkeen, kun ostimme puutarhamökkimme, mutta olemme kyllä vierailleet siellä pari kertaa, kun kaverimme ovat lainanneet mökkiä meiltä.

Mökillä olisi tarpeen tehdä pieniä kunnostustöitä. Yhdeksän vuotta sitten tehty terassilaudoitus vaatisi jo muutaman laudan vaihtamista, ja myös laiturin kansi pitäisi tehdä uusiksi.

Tarjosimme lapsille varsinaisen elämyksen: mökkisaunan. Käsikäyttöisessä vesipumpussa, kiukaan päällä olevassa vesisäiliössä ja peseytymisessä vesikauhan avulla riitti ihmettelemistä, mutta varsinainen jännityksen paikka oli pimeys, joka laskeutui saunan aikana.

Helsinkiläislasten oli vaikea ymmärtää, että mökillä ei oikeasti ole sähkövaloja, ja jos jotain valkeutta pimeyteen kaipaa, se tulee kynttilöistä tai öljylampusta. ”Eikö se ole vaarallista?” he kyselivät.

Löylyt olivat pehmeät, ja kyllä lapsetkin tuntuivat lopulta iloisilta tästä elämyksestä. Hetken jopa tuntui siltä, että olisi ollut mukavaa ja tunnelmallista jäädä mökille yöksi, mutta ehkäpä sitten ensi kesänä?

Toinen elämys, josta olemme haaveilleet jo parin vuoden ajan, oli käynti Tertin kartanossa, joka on ollut vakiokesäkohteemme (lähes) joka kesä jo ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan – viimeistä kahta kesää lukuun ottamatta. Nyt korjasimme tilanteen ja kävimme perjantaina lounaalla Tertin syksyisessä lounaspöydässä, joka ei sekään pettänyt!

Upea kartanomiljöö on tietysti parhaimmillaan keskikesän auringossa, ei räntäsateisessa lokakuussa, mutta sisällä oli yhtä lämmintä ja tunnelmallista kuin aina, ja lounaspöytä oli täynnä herkkuja: savumuikkuja, syyssilliä, sienisalaattia, marjahyytelöitä, pitkään haudutettua ylämaankarjaa, haukiwallenbergia…

Olipa taas niin hyvää ja kiva käydä! Yhä haaveilen siitä hotelliyöstä Tertin hotellissa, mutta vielä jonain päivänä.

Nappasimme myös pizzauunimme puutarhamökiltä mukaan maalle ja yllätimme Rouvan perheen sekä kylään tulleet omat vanhempani pizzoilla.

Anoppi kyllä ihmetteli, miksi paistan pizzoja ulkona, kun keittiön uunissa se olisi paljon helpompaa, ja miten uunilla voi paistaa, kun siinä ei ole edes luukkua. Lopputulosta ihasteltiin lopulta yhteen ääneen. Hyvveehän se oli. Oma lempparini sisälsi paprikaa, sinihomejuustoa ja karamelisoitua sipulia.

Kiva oli käydä ja kiva oli tulla takaisin kotiin. Tällä viikollahan on nimittäin luvassa kaksi varsin odotettua asiaa. Ensinnäkin Halloween, joka on lasten mielestä vuoden toiseksi paras juhlapäivä, sekä Kansallisoopperan Phantom of the Opera, johon myös tyttäremme pääsee mukaan ensimmäistä kertaa!