Yöpakkaset tekevät jo tuloaan, joten oli aika nostaa mökkilaituri järvestä.

Tänään vietettävän kansainvälisen tyttöjenpäivän kunniaksi laitoin myös

• Tähän postaukseen kuvan tytöstä ja kiintoavaimista muistuttamaan, että tytöt saavat olla muutakin kuin prinsessoja sekä
• Lahjoituksen Plan Internationalin Minun Lakini -kampanjalle, jolla edistetään tyttöjen terveyttä ja suojelua kehitysmaissa.

Matkalla mökille ihmettelimme mökkitien varteen viime viikon myrskyssä kaatuneita puita. Niitä oli pelkästään tällä paikalla nopeasti laskettuna ainakin viisitoista. Matkaa omalle mökillemme oli vain muutama sata metri, mutta siellä puut olivat pysyneet pystyssä. Huh.

Laituri jäi tänä vuonna kyllä kovin vähäiselle käytölle. Niin siinä vaan on käynyt, että lapsen myötä myös mökkeily on vähentynyt.

Tänä vuonna toki yhteistä kesälomaakin oli vain kolme viikkoa, mutta varsinainen syy vähentyneeseen mökkeilyyn on viikonloppureissujen määrän romahdus. Tavallinen viikonloppu on nimittäin nykyisin aivan liian lyhyt mökkireissulle, ja matkat maalle ovatkin kohdistuneet lähinnä anoppilaan.

Alkoikin olla jo korkea aika laittaa mökki talvikuntoon, sillä järvet saattavat jäätyä jo lähiviikkoina. Tällä kertaa kiinnitimme erityistä huomiota saunan vesiletkun nostamiseen, sillä se on jäänyt jo kahtena (!) talvena epähuomiossa järveen.

Vaikka aurinko paistoi kauniisti, ilma oli jo kylmä. Lapsi halusi keinua silti riippumatossa.

Vielä viimeiset silmäykset sisään, ovet lukkoon ja menoksi.

Kun olimme jo tekemässä lähtöä, kuulimme jostain laulujoutsenten huudon.

Nähdään taas ensi keväänä!