Saa nyt kylmä viima tää puhaltaa!
Kaupallinen yhteistyö: Novelle
Elämää kannattaa nauttia ahnein kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.
Ai että mikä tässä oli se haaste?
Se, että olen suunnitellut ja tehnyt mekon itse.
Oma Elsa-mekko on ollut pienen tytön toivelistalla siitä asti, kun hän näki kesällä Disneyn Frozen-elokuvan ja ihastui elokuvan päähenkilöön, jääkuningatar Elsaan.
Hän leikkii päivittäin Elsa-leikkejä, ampuu käsistään jääsäteitä, laulaa Taakse jää -laulua (myös ”englanniksi”, Let it gooooo, let it gooooo…) ja kutsuu itseään usein Elsaksi.
Etsiskelin jonkin aikaa tytölle sopivia Elsa-mekkoja netistä ja katselin sellaista myös Japanin-matkalla, mutta en löytänyt etsimääni. Sitten keksin: tässähän on juuri sellainen homma, johon pitää tarttua Novellen tarkoittamalla Elämän janoon -asenteella. Teen mekon itse!
Ompeleminen ei ole minulle aivan täysin uusi juttu, sillä olen ala-asteiässä käynyt tekstiilityötunneilla. Vaikka siitä on aikaa 25 vuotta, kyllä minä tällaisia yksinkertaisia asioita osaan edelleen ommella. Design tässä oli suurin haaste.
Katselin netistä Elsa-hahmon kuvia ja muodostin ensin itselleni karkean kuvan siitä, millainen mekon tulisi olla: kiiltävä hameosa, pitkähainen ja paitamainen yläosa, jossa on kimaltava korsetti, ja kainaloiden korkeudelle kiinnitetty ohut viitta, joka viistää maata.
Ja heiluu kauniisti tuulessa.
Menin näiden ideoiden kanssa Eurokankaaseen ja kerroin myyjälle tarpeeni. Löysimme juuri sopivat kankaat: satiinia hameosaan, trikoota yläosaan, paljettikangasta korsettiin ja sifonkia viitaksi. Myyjä suositteli, että tekisin hameosasta täysin pyöreän kellohameen, sillä se olisi kaikkein yksinkertaisin tehdä.
Ja se myös hulmuaa kivasti, kun pieni pyörähtää.
Sitten vaan piirtämään ja leikkaamaan.
Tein lopulta kaksi mekkoa. Ensimmäinen oli koemekko, ja tein sen vanhasta lakanakankaasta. Otin yläosan malliksi tytön pitkähihaisen paidan, mutta tein kaula-aukosta hieman isomman. Hame taas on vain ympyrä, jossa on reikä keskellä.
Suurin kysymysmerkki oli, pitäisikö mekkoon tehdä selkään jokin vetoketju- tai nepparikiinnitys, sillä lakanakankainen koemekko oli hieman vaikea pukea päälle. Luotin kuitenkin siihen, että trikoinen yläosa joustaisi sen verran, ettei vetoketjuja tarvittaisi. Ja se myös lopulta toimi suunnitellusti.
Mekko oli suunnitteilla useamman viikon ennen kuin varsinaisesti tartuin saksiin ja ompelukoneeseen. Tyttö oli kuin tulisilla hiilillä ja kyseli mekon valmistumisesta päivittäin. Koemekon valmistuminen helpotti pahinta tuskaa. Siitä meni kuitenkin vielä useampi viikko ennen kuin uskalsin käydä oikeiden kankaiden kimppuun.
Mekon valmistuminen olikin sitten ehkä suurinta, mitä pienelle tytölle on koskaan tapahtunut. Mekkoa ihaillaan ja sovitellaan ja siitä puhutaan edelleen päivittäin. Suuri tapahtuma oli myös se, kun eräänä alkusyksyn viikonloppuna kuljeskelin pienen Elsa-kuningattaren kanssa ympäri Arendellea ottaen kuvia hänestä ja hänen uudesta mekostaan.
Mekon kanssa sopi hyvin yhteen myös tytön kummitädin ompelema talviviitta, joka lämmitti kivasti kuvausten välillä.
Miten hienosti 3-vuotias osaakaan eläytyä rooliin ja poseerata kameralle!
”Näytäpä taas, miten Elsa taikoo jäälinnan vuorelle!”
Materiaalit: 30 euroa, työtunteja: pari- kolmekymmentä.
Pienen tytön ilo: mittaamattoman arvokas!
* * *
Käypä Novellen sivuilla kurkistamassa, mikä on neljännen ja viimeisen Elämän janoon -postauksen teema.
