Satu taikasauvoista
Olipa kerran pieni tyttö, joka halusi oman taikasauvan. Eikä mitä tahansa taikasauvaa, vaan juuri sen, joka kimalteli vaatekaupan kassalla samassa pakkauksessa kauniin kruunun kanssa. Tytön isä ei kuitenkaan halunnut ostaa taikasauvaa, ja he palasivat kotiin pelkkien hiuslenkkien ja -pinnien kanssa.
Tämä jäi painamaan pienen tytön mieltä, ja hän haaveili omasta taikasauvasta päivittäin.
Kun pieni tyttö otti taikasauvan puheeksi jo viidennen kerran, hänen neuvokas isänsä keksi jotain: ”Entäpä jos menisimmekin jonain päivänä askarteluliikkeeseen ostamaan taikasauvatarvikkeita ja tekisimme itse juuri sellaiset taikasauvat kuin haluamme!”
Pieni tyttö hyväksyi ehdotuksen ja odotti kuumeisesti retkeä askarteluliikkeeseen. Hän suunnitteli, miten hän ostaisi sieltä timantteja: pinkkejä, punaisia, sinisiä ja sydämen muotoisia.
Päivät kuluivat aivan liian hitaasti, mutta viimein isä löysi sopivan päivän retkelle.
Pieni tyttö oli pökertyä onnesta nähdessään kaikki ne timantit, joita kaupassa oli tarjolla.
Kimalleliimojen valinta oli vähintään yhtä vaikeaa kuin timanttien.
Kaupan hyllystä löytyi puisia sydäntaikasauvoja, jotka pieni tyttö ja isä maalasivat askartelumaalilla valkoisiksi.
Toisena päivänä, maalin kuivuttua, isä kaivoi esiin kiiltoliimat: punaista, kultaa ja sinistä, ja taikasauvat koristeltiin niillä yhteisvoimin.
Varsinainen kohokohta oli, kun pieni tyttö pääsi liimaamaan taikasauvaan kallisarvoisia timanttejaan.
Viimeisten kiiltoliimakoristeiden lisäämisen jälkeen taikasauvat olivat valmiit. Ja niin pieni tyttö sai neuvokkaan isän ansiosta yhden taikasauvan sijaan viisi taikasauvaa, jotka olivat huomattavasti vaatekaupan taikasauvaa hienompia.
Ja niin he elävät edelleen onnellisina taikasauvojensa kanssa, ja isä pohtii, mitä seuraavaksi askarreltaisiin.
Sen pituinen se.
