Rouva tarvitsi viime perjantaiksi juhlakampauksen. Eräänä päivänä hän keksi, että minähän voisin tehdä hänelle jonkin lettisysteemin, kun kerran letitän tytönkin tukkaa niin taitavasti.

Kokeilin Rouvan tukan letittämistä alkuviikosta, mutta lopputulos oli kamala. Tukkaa oli yksinkertaisesti liikaa minun taidoilleni, ja totesin tehtävän mahdottomaksi oppia tällä aikataululla.

Rouva kävi lopulta hakemassa kampauksensa Luomus Hairista, jonka hän tiesi tekevän upeita hieman boheemeja lettikampauksia. Ja tällainen siitä sitten tuli. Wau!

Kuva: Sini Kuha

Ja juu, vaikka päätinkin opetella letittämään tytön tukkaa, siitä on vielä matkaa tämän hiusmassan kesyttämiseen. Kampauksen sisällä ei siis ole mitään pientä eläintä, vaan kaikki on omaa tukkaa. 

Tänään, kun Rouva purki kampaustaan, tutkin tietysti lettikampauksen arkkitehtuuria, ja havaitsin asioita.

Ensinnäkin kun Rouva pitää tavallisesti tukkaansa nutturalla, jää huomaamatta, että hän päässään on hiuksia karkeasti arvioituna kolme kertaa niin paljon kuin tavallisella ihmisellä.

Kampaus oli koottu useammasta neljäosaisesta ja kalanruotoletistä sekä kahdesta kierteelle pyöritetystä paksusta hiusboasta.

Suurin yllätys oli, että kampauksessa ei ollut yhtään ranskalaista lettiä. (Vai olisikohan pään päältä lähteneen kolmiosaisen palmikon alku ollut sellainen..?)

”Kun syöt hyvin, niin sinullekin tulee yhtä paksu tukka kuin äidille”, kerroimme tytölle.

Nyt palaan jälleen tuon pienemmän tukkalaitteen pariin ja alan kokeilemaan Matti Airolan Isin ja tyttöjen lettikirjan ohjeita. Niissäkin taitaa olla aivan tarpeeksi haastetta näin alkuun.

Ja ehkä pääsen jollekin letityskurssille jonain päivänä. Hiusmalli ainakin löytyy omasta takaa.