Tokio – kaikki nämä herkut ja niin vähän aikaa
Kun kävimme Tokiossa edellisen kerran kymmenen vuotta sitten, teimme klassisen turistivirheen: etsimme ruoaksi lähinnä sushia ja olimme hieman ihmeissämme, kun sushi-paikkoja ei ollutkaan joka kadunkulmassa.
Nyt tiesin, että tietysti minun kannattaa käydä maistelemassa kaikkea muuta, ja otin tavoitteeksi sekä syödä mahdollisimman paljon että sen, etten söisi samaa ruokaa kahdesti. No sushia söin lopulta ensimmäisenä päivänä ja viimeisenä iltana, mutta sentään hieman erilaisissa paikoissa.
Aloitetaan kuitenkin aamiaisista.
Japanilaiset aamiaiset eivät oikeastaan eroa muista aterioista. Tämä Shibuya Excel -hotellin ravintolassa nautittu perinteinen japanilainen aamiainen sisälsi mm. riisiä, misokeittoa, lohta ja mystisiä kasviksia. Minulle tämä olisi mennyt lounaastakin.
Muina aamuina hain takeaway-aamiaista.
Näytti, että jokaisesta kioskista ja ruokakaupasta sai mukaan takeaway-makirullia ja täytettyjä onigiri-kolmioita, joten olihan niitä testattava.
Norilevy oli omassa muovissaan ja se kääräistiin itse riisipötkylän ympärille. Yllättävän hyviä nämä olivat, ja riisikin oli säilynyt hämmästyttävän irtonaisena.
Tokyu Food Show
Shibuyan aseman kellarikerros, Shibuya (kartta)
Voi pojat, kaikki nämä herkut syötävänä ja niin vähän aikaa.
Tokyu Food Show on Shibuyan asemalla sijaitseva depachika, siis tavaratalon kellarissa oleva ruokaosasto, josta saa mukaan melkein mitä vain tuoreista kaloista, lihoista ja vihanneksista konditoriatuotteisiin ja lämpimiin takeaway-ruokiin.
Vaikka ravintolassa onkin hauska syödä, depachikaa kannattaa käydä testaamassa ihan mielenkiinnosta. Itse hain Tokyu Food Show’sta yhden myöhäisen aamiaisen. Aikainen ei onnistuisikaan, sillä kauppa aukeaa vasta kymmeneltä.
Oli vaikea päättää, mitä kaikkea ei ottaisi. Päädyin aivan törkeän hyviin mustekalapulliin, friteerattuihin katkarapuihin, yakitori-kanavartaisiin ja yhteen makirullaan, jotka nautin Hachikon patsaan vieressä kerrosta ylempänä.
Midori
Mark City -ostoskeskuksen 4. kerroksen ravintolakuja, Shibuya (kartta)
Sushipaikkoja Tokiossa on varmasti satoja ja tuhansia, mutta useammassa lähteessä kehuttiin Midoria, jonka Shibuyan-ravintola sijaitsee aivan asemarakennuksen vieressä Mark City -ostarissa.
Ravintolaan saa odottaa omaa vuoroon usein tunnista kahteen. Itse selvisin sunnuntaina lounasaikaan tunnissa.
Ja ruoka, yksinkertaisesti älyttömän hyvää. Ei mitään lisättävää.
Jos paikka olisi ollut vähän tyhjempi, olisin varmasti tilannut pari lisäannosta sen mukaan, mitä näin muiden ympärilläni syövän, mutta ravintolan seinällä esitettiin toive, että ruuhka-aikaan asiakkaat tilaisivat vain yhden annoksen.
Tänne olisin voinut tulla kyllä toisenkin kerran.
Mimiu
Mark City -ostoskeskuksen 4. kerroksen ravintolakuja, Shibuya (kartta)
Mimiuun menin nuudelien perässä. Olin päättänyt saada illalliseksi soba-nuudeleita, ja tämä paikka näytti sopivalta. Lisukkeena oli tempura-rapuja, riisiä ja pikkelöityjä asioita. Hyvin hyvää.
Rikyu
Hikarie-ostoskeskus, 6. kerros, Shibuya (kartta)
Seuraavan päivän lounaalla Tokiossa asuva kollegani vei minut maistamaan hänen lempiannostaan, joka on grillattua naudankieltä. Tilasin sen lisukkeeksi annoksen riisiä, jonka päällä oli kalaa ja kalanmätiä ja joka tarjoiltiin kirkkaan lihaliemen kanssa. Lientä kaadettiin riisin sekaan ja se syötiin kuin keitto.
Tämä kokonaisuus oli yksinkertaisesti yksi parhaita japanilaisia ruokia, joita olen koskaan syönyt.
(Kuva: Ding Dong)
Botejyu
Shinjuku Subnade, katutason alapuolella (kartta)
Yksi annoksista, joita olin ennen matkaa päättänyt syödä, oli okonomiyaki, japanilainen munakas. Se on hieman vähemmän tunnettu japanilainen ruokalaji, johon itse ihastuin kerran Amsterdamissa. Löysin okonomiyaki-ravintolan näppärästi Robot Restaurantin lähistöltä Shinjukusta, ja sain kätevästi tämän herkun iltapalaksi ennen paluuta hotellille. Sisään oli piilotettu katkarapuja ja mustekalaa, ja päällä oli kananmuna. Pienempikin annos olisi riittänyt.
Listalla olevat muutkin vaihtoehdot näyttivät erinomaisilta, ja jopa harkitsin, että olisin palannut paikkaan toisenakin iltana.
Kidaya
3-13-9 Shibuya (kartta)
Tiistaina kollegani, DD, vei minut lounaalle paikkaan, joka on tarjonnut samassa paikassa samanlaisia nuudeliannoksia jo 186 vuoden ajan ja seitsemässä polvessa.
Onneksi hän tiesi, mitä painiketta painaa tässä automaatissa, johon ruoka maksettiin ennen tilausta.
Tarjottimelle ilmestyi kylmiä udon-nuudeleita, mietoa soijakastiketta, tempurarapuja, riisiä ja kasviksia. Todella hyvää tämäkin.
Kadota
1-1-2 Ebisunishi (kartta)
Samana iltana kävimme vielä illallisella, ja japanilaiseen tapaan otimme alkupalat ja pääruoat eri paikoissa. Ensimmäinen paikka oli kalaravintola, jossa maistelimme sashimia, pikkelöityjä kasviksia ja grillattua kalaa. Alkuun uppomunat.
Bekohiro
Ebisu Yokocho -ruokakuja (kartta)
Hauskin ruokakokemus oli Ebisu Yokochon ruokakuja, jossa on parikymmentä pientä ravintolaa vieri vieressä.
Itse en olisi tällaiseen paikkaan varmasti tullut menneeksi ja vaikka olisinkin, en olisi osannut tilata mitään. Onneksi kollegani tiesi mihin mennä ja mitä tilata. Viikonloppuisin paikka on kuulemma aivan turvoksissa, mutta näin arki-iltana sisään mahtui paremmin.
(Kuva: Ding Dong)
Menimme paikkaan, josta sai mm. grillattuja kasviksia, sieniä ja lihaa ja myös pitkään haudutettua lihapataa. Mukissa oli makeaa umeshu-likööriä. Nam.
Erinomaista!
Magurodonya Miuramisakikou Megumi
Hikarie-ostoskeskus, 6. kerros, Shibuya (kartta)
Viimeisenä iltana päätin käydä vielä kerran sushilla, ja kävin etsimässä sopivaa paikkaa Hikarie-ostarista, jossa oli myös se ravintola, joka tarjosi grillattua naudankieltä.
Satuin puolivahingossa paikkaan, jollaista minun oikeastaan pitikin etsiä: kaiten sushi eli sushia liukuhihnalla.
Alkusetti kyllä tilattiin tarjoilijalta, mutta lisää sai ottaa hihnalta.
Maistoin kahta villeimmän näköistä sushia.
Pieniä kaloja.
Pieniä katkarapuja.
* * *
Voi, nyt kyllä tekisi kovasti mieli lisää japanilaista ruokaa, ja luulen, että lähiaikoina tulee käytyä jossain Helsingin japanilaisista ravintoloista. Ja sitten otan aivan varmasti jotain muuta kuin sushia.
Ja Japaniin pitää ehdottomasti päästä pian uudelleen Rouvan kanssa, ihan jo ruoan vuoksi!
