Pää pyörällä Tokiossa
Jetlag, 35 asteen helle, vilkkuvat valot, ihmisten paljous, kaupungin koko. Ei mikään ihmekään, että tuntuu olevan pää vähän pyörällä. Olen siis Tokiossa työmatkalla muutaman päivän, mutta ehdin katsella kaupunkia hieman myös omin päin.
Olen käynyt Tokiossa kerran aiemminkin, joten ne muutamat nähtävyydet on tullut jo nähtyä. Kaupunkiin ei kannata kuitenkaan tulla nähtävyyksiä katselemaan, sillä esimerkiksi tämä Shibuyan Hachiko-koiran hienous avautuu minulle yhtä huonosti kuin Köpiksen merenneitopatsaan.
Mutta kaupunki itsessään on yksi iso nähtävyys, jossa varsinkin ensimmäisellä käynnillä moni asia tuntuu eksoottiselta, oudolta ja ihmeelliseltä.
Ja suurelta. Esimerkiksi New York (tai ainakin Manhattan) on paljon kompaktimpi, mutta Tokiossa kaupunki tuntuu jatkuvan joka suuntaan ja kaupungissa on useita paikallisia keskuksia, joissa on omat juttunsa ja samanlaista kuhinaa. Kaikkialla on todella siistiä, ja maasta on vaikea löytää yhtä ainoaa roskaa.
Hotellini, Excel Hotel Tokyu (torni alla), sijaitsee Shibuyassa, joka on kaupungin ihmettelemiseen hyvä sijainti.
Vieressä on uskomaton määrä kauppoja, ostoskeskuksia, ravintoloita, baareja jne. Viereinen risteys, ”Shibya Crossing” (alla) on kuulemma maailman vilkkain jalankulkuristeys.
Shibuyassa on myös valtava juna-asema, jossa risteää (ainakin) kahdeksan metro- ja paikallisjunalinjaa, ja sinne tulee lisäksi Narita Express suoraan Naritan lentokentältä.
Liikkuminen junilla on nopeaa ja helppoa. Vaikka ihmisiä onkin hauska hämmästyttää yllä olevan kuvan kaltaisilla häkkyröillä, joissa ei ole yhtään asemaa länsimaisin kirjamin, ymmärrettäviä karttojakin on aivan riittävästi, asemat on nimetty selkeästi, ja kuulutuksetkin tulevat kahdella kielellä.
Kaupungilla suunnistaminen ei sitten olekaan yhtä helppoa, sillä Tokiossa ei voi liikkua kadunnimien ja talojennumeroiden perusteella. Kaduilla ei yksinkertaisesti ole nimiä. Talot numeroidaan kortteleittain ja korttelit alueittain (tai jotain), joten kannattaa käyttää Google Mapsia ja suunnistaa sen avulla. Ilmeisesti jostain saisi vuokrattua mukana kiikutettavia WLAN-tukiasemiakin, mutta minä olen luottanut, että löydän aina tarvittaessa jostain kaupasta tai kauppakeskuksesta avoimen langattoman verkon.
Eilen ehdin käydä muutamassa kaupassakin.
Shibuyan Disney Store oli valikoimaltaan yllättävän erilainen kuin NYC:issä. Enemmän rihkamaa, vähemmän leluja eikä lainkaan rooliasuja. (Etsin tytölle sellaista Frozenin Elsan mekkoa.)
Tokyu Handsissa on kaikkea mahdollista kotiin ja askarteluun, ja löysinkin sieltä pari tuliaista kotijoukoille.
Elektroniikkaa myy esim. jättimäinen Bic Camera.
Kävin myös Shibuyan Uniqlossa, mutta koska en löytänyt etsimääni, hyppäsin Ginza line -metroon ja kävin Ginzassa sijaitsevassa Uniqlon lippulaivamyymälässä.
Uniqlo Ginzassa on hengästyttävät 12 kerrosta mutta valikoima on erinomainen ja tuotteet ovat kivasti esillä.
Harmi, että ostin NYC:istä kasan Uniqlo-vaatteita juuri keväällä, sillä monet tuotteet olisi saanut täältä merkittävästi edullisemmin. Lisäksi ale-tuotteita oli runsaasti ja vaikkapa t- ja pikeepaitoja olisi saanut noin neljällä eurolla.
Aivan pienen kävelymatkan päässä Uniqlosta, saman kadun varrella, on iso Hakuhinkan Toy Park -niminen lelukauppa, jossa kannattaa poiketa samalla.
Käsittämättömin asia tähän mennessä on ollut Shinjukussa sijaitseva Robot Restaurant -niminen show-paikka, johon menin kollegan suosituksesta.
”Ravintola” on aika väärä termi tälle mestalle, vaikka sieltä pientä purtavaa, bento boxeja ja virvokkeita saikin.
Kyseessä on nimittäin nelinäytöksinen show, jossa on robotteja, hirviöitä ja tanssityttöjä!
Aivan käsittämätöntä ja absurdia, mutta niin japanilaista ja hauskaa! Kannattaa lähteä matkaan huumorilla ja käteistä taskussa. Sitä nimittäin tarvitaan virvoikkeiden ostamiseen, niin show tuntuu varmasti vieläkin hauskemmalta 😉
Huh, tuntuu kuin olisi ollut täällä jo pidempäänkin. Palataan toisena päivänä ruokiin, sillä ne ovat erittäin hyvä syy tulla sekä Tokioon että Shibuyaan!
