Pioneista, Pionien kodista ja kotimatkasta
”Niin että mihin mennään?” ihmettelen.
”Pionien kotiin, Taivassaloon”, Rouva vastaa. ”Sovimme siitä Sinin kanssa.”
”Ja siellä on..?”
”Pioneja. Tosi paljon pioneja”, saan selitykseksi.
”Ja Sinikö perheineen ajaa ihan niiden pionien takia tänne asti?” hämmästelen.
”No sä voit ajatella, että tämä on Sinin Muumimaailma.”
Sini on siis ystävämme Sini Kuha, joka kirjoittaa Kasvihormoni-puutarhablogia. Blogi oli aiemmin täällä Lilyssä, mutta Sini blogeineen siirtyi alkuvuodesta bloggaamaan Viherpihan alle.
Sini on saanut istutettua pioni-innostuksen Rouvaankin, ja Rouva perusti jo viime kesänä pionipenkin äitinsä pihaan. Tänä kesänä innostus yltyi niin, että viimeiseen viikkoon hän ei ole juuri muusta puhunutkaan. Voisi jopa puhua hurahtamisesta.
No, me siis olimme Naantalissa, ja molempien pioni-intoilijoiden unelmakohde, Pionien koti, oli sieltä vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Taivassalossa (Hussintie 15, Taivassalo). Poikkesimme ihmettelemässä taimitarhan 130 lajikkeen valikoimaa ja kuulimme lisää sekä pioneista että Pionien kodista.
Pioneja voi toki ostaa paikan päältä, mutta niitä voi tilata myös Pionien kodin nettikaupasta ja ne toimitetaan perille Matkahuollon kautta. Ja itse asiassa muissakin puutarhaliikkeissä myynnissä olevista pioneista merkittävä osa tulee Pionien kodista. Nyt mennään kuitenkin niin paljon sivuun omasta harrastuneisuudestani, että lue mieluummin Sinin blogista lisää näistä kukkasista (Kasvihormoni: ”Kesäretki Pionien kotiin”).
Voit myös bongata Rouvan ja tytön eräässä kuvassa pionien takana.
Sinin ”Tekninen tuki” ehdotti, että kävisimme lounaalla Uudessakaupungissa, josta hän tiesi kivan paikan. Paikka osoittautui ranta-aitoiksi, joissa oli useampikin ravintola vieretysten. Valitsimme niistä Bistro Bayn (Aittaranta 10).
Ilman ollessa suotuisa jäimme terassille, mutta sisätilakin näytti erittäin viihtyisältä.
Ruoka oli oikein hyvää. Mm. lammasvartaita, punajuuripastaa, hampurilaista ja ranuja.
Huomaa myös punainen pikkuauto yllä olevassa kuvassa. Kerroimme Sinin tekniselle tuelle, että emme ole ostaneet yhtään pikkuautoa tytölle, joten hän päätti korjata tilanteen ja hakea viereisestä Henrikin tuote -kirpparilta kummitytölleen auton ja helikopterin!
Henrikin tuote (Aittaranta 6) oli tosiaan aikamoinen aarreaitta, jossa vanhasta tavarasta innostunut voi viettää hyvän tovin ihmetellessä notkuvia hyllyjä ja tavarapaljoutta.
Arvoimme vielä hetkisen, voisimmeko jatkaa tätä lomamatkaa ja käydä jossain ennen kotiinpaluuta, mutta olimme sopineet toisten kavereiden kanssa mökkitreffeistä viikonlopulle, joten nyt oli aika kääntää nokka kohti Helsinkiä ja käydä hengähtämässä kotona.
Olipahan aika hauska viikko!
