”Saisinko minä sitten pinkin kakun?”

Neiti (lähes) 3 v

Näistä syntymäpäivistä on puhuttu paljon. Todella paljon. Jo kuukausien ajan. ”Sitten, kun minä täytän kolme…”

Rouva kertoi tytölle joskus talvella, että hänen synttärinsä ovat sitten, kun puissa on lehdet. Huhtikuussa kerroimme, että synttärit ovat ”kohta” tai ”ihan muutaman viikon päästä”, ja pian tyttö alkoi mainita asian jo lähes päivittäin. Hän varmisti useaan otteeseen, että saa varmasti laittaa juhlamekon päälle, ja haaveili siitä, miten hänelle lauletaan ”paljon onnea vaan”.

Ja kun se hetki koitti, hän oli haljeta onnesta, ja lauloi itsekin kovaan ääneen muiden mukana.

Oikea syntymäpäivä on varsinaisesti vasta viikon päästä, mutta juhlat järjestettiin jo nyt. 

Kymmenen lasta ja tusina aikuisia takasivat, että juhlissa oli tunnelmaa ja vilskettä! Kuin ihmeen kaupalla yksikään ilmapallo ei pamahtanut, vaikka ne saivat kovaa kyytiä.

Rouvan pulled lamb sandwichit keräsivät kiitoksia. Täytteinä oli yön yli uunissa haudutettua karitsanlapaa, limemarinoitua porkkanaraastetta, paahdettua paprikaa, paahdettua munakoisoa, paahdettua fenkolia, valkosipulimajoneesia ja aivan huikean herkullista raparperiketsuppia! Kasvissyöjille Rouva paistoi falafel-pyörykät.

Pieni sai osallistua vaaleanpunaisen unelmakakkunsa koristeluun. Kuorrutteessa oli kermavaahtoa, mascarpone-juustoa ja loraus punajuurimehua. Koristeiksi pääsivät New Yorkista ostetut, tytön itse valitsemat M&M-karkit.

Toisena kakkuna oli jauhoton manteli-suklaakakku, jota meillä onkin tarjottu suurin piirtein kaikissa juhlissa viimeisen kymmenen vuoden ajan. Se toimii edelleen loistavasti!

Sitten onkin jo kakkuaika!

Ja puhallus.

Kakun täytteenä oli kermavaahto-maitorahkaeos, jossa oli ruusuvedellä maustettua mansikkahilloa. Voiko pinkimpää enää ollakaan?

Olipahan hauskat juhlat, ja pieni päivänsankari oli niin onnellinen! Kiitos kaikille vieraille!