Isyyspakkaus

4.3.2021 Tommi Koivisto

Pianon Silent-järjestelmä, tule jo!

Enpä muista, että olisin ollut aikoihin näin innoissani mistään. Odotan nimittäin kuumeisesti sitä, että pääsen soittamaan pianoa iltaisin! Mistä siis on kyse?

Ostin pianoni sen jälkeen, kun olimme saaneet kotimme isot remontit loppuun, siis joskus noin vuonna 2004, saattoi olla myös 2005.

Lapsuudenkodissani oli moderni ja siro Hellas-piano, jonka sain 8-vuotiaana, mutta piano jäi sinne ja on siellä yhä. Edellisissä asunnoissamme ei ollut pianoa, ja vaikka minulla olikin syntikka, ei sillä tullut juurikaan soitettua. Soittotuntuma oli liian erilainen kuin akustisessa pianossa, kaiuttimia ei ollut ja soittaminenkin jäi vähitellen.

Kun ostimme asuntomme, päätin, että on aika hankkia myös piano. Tämä ruotsalainen antiikkipiano löytyi pianoliikkeestä, ja valitsin sen puhtaasti ulkonäön vuoksi. Sitä, miten antiikkinen tämä soitin on, en tiedä. Ehkä jostain voisi löytyä jokin vuosilukukin, mutta en ole etsinyt.

Piano sijaitsi pitkään seinän toisella puolella, jossa oli vielä silloin ruokasalimme, mutta kun se muutettiin keittiöksi, piano sai siirtyä sohvan paikalle olohuoneeseen ja sohva puolestaan keskelle huonetta.

Mutta yhtä asiaa en vain ajatellut tarpeeksi pitkään: sitä miten äänekäs näin massiivinen soitin onkaan. Kun meillä soitetaan, konsertista saavat nauttia myös naapurit joka puolella. Aloin siis arastella pianon soittamista, ja se on jäänyt valitettavasti aika vähäiseksi.

Olin jo harkinnut hyvin vakavissani pianon myymistä ja sähköpianon ostamista tilalle, kun kuulin erään Instagram-postaukseni kommenteissa jotain, joka lähes räjäytti tajuntani: ”Tavalliseen pianoon voi tehdä silent-ominaisuuden asennuksen.”

Kyseessä on siis järjestelmä, joka koostuu koskettimien alle asennettavista sähköisistä sensoreista sekä pianon sisään asennettavasta mekanismista, jolla voi halutessaan estää pianon vasaroita osumasta kieliin. Se siis käytännössä muuttaa akustisen pianon sähköpianoksi.

Alkuinnostukseni vaihtui pettymykseksi, kun eräs Silent-järjestelmien asentaja kertoi, että asennus ei onnistuisi pianooni, sillä antiikkisessa instrumentissa ei ole täyttä 88 koskettimen klaviatuuria vaan vain 85 kosketinta.

Kun kyselin toiselta asentajalta ja lähetin hänelle kuvia, hänen mukaansa asentamisessa ei olisi mitään ongelmaa, eikä hänelle ollut tullut vastaan vielä yhtään pianoa, johon järjestelmää ei olisi saanut. Pianon koskettimiston oikealla puolella on kahden koskettimen verran puuta, jonka alle järjestelmän ylimääräisen osan saa mahtumaan.

Nyt tämä järjestelmä on siis tilattu! Hintaa sille tulee asennuksineen 1 890 €, mutta maksan sen mielelläni siitä, että saan pitää juuri tämän soittimen ja saan vuorokauteen lisää soittoaikaa, kun minun ei tarvitse enää huolehtia taloyhtiön hiljaisuudesta ja naapureiden hermoista.

Nyt vain odotellaan, että laitteisto saapuu tukkurilta, ja jo muutaman viikon sisällä pääsen soittamaan luurit päässä vaikka keskellä yötä!

Avainsanat: Koti, musiikki, piano

koti musiikki sisustus oma-elama

1.3.2021 Tommi Koivisto

Syntymäpäivä Hotel Kämpissä

Enpä olisi jokin aika sitten arvannut, että kirjoitan jonain päivänä blogiini siitä, että olen yöpynyt hotellissa. Siis siitä, että yövyin hotellissa enkä tehnyt mitään muuta ja sitten palasin kotiin. Ja nyt yhtäkkiä tällainen hotelliyö onkin kuukauden suurin tapahtuma.

Emme enää kuvittelekaan, että lasten isovanhemmat voisivat tulla kyläilemään tässä kevään aikana, joten päätimme käyttää Kämp Collection -hotellien Kuninkaallisten passimme neljännen yön koko perheen yöpymiseen Hotel Kämpissä. Vaimo ja tytär ehtivät käydä Kämpissä jo kertaalleen kahdestaan, ja nyt ajattelimme, että voisimme vetäytyä juhlimaan syntymäpäivääni hotellihuoneessa.

Huoneeseen mahtuu yksi lisävuode, ja poikanen sai nukkua isin ja äidin välissä.

Yllättävää oli, että Kämpiin sai ottaa myös koiran mukaan (lisämaksusta), ja olimme hyvin otettuja siitä, miten koiralle oli tuotu ruokakupit ja namipussi odottamaan huoneeseen.

Suunnittelimme jo ennen lähtöämme, että tilaamme illallisen huonepalvelusta, ja annoskin oli valittu etukäteen: taannoin jopa kaupungin parhaaksi valitut Kämp Brasserien burgerit. Oli hauska elämys, miten illallinen kärrättiin huoneeseen pienellä pöydällä ja ruoat olivat metallikupujen alla kuin Downton Abbeyssa konsanaan.

Päättelimme, että kolme burgeria riittää, sillä epäilin, että lapset eivät kuitenkaan jaksaisi syödä kokonaisia. Jälkiruoaksi valitsimme crème brûléet, joiden kanssa tosin tarjottiin myös sorbettipallot. Sorbetin olisi voinut jättää pois, sillä sehän ehti sulahtaa ennen kuin jälkiruoan pariin edes päästiin.

Muuten illan ohjelmaan kuului loikoilua eri muodoissa.

Lakua oli tietysti ulkoilutettava, joten kävimme kävelyillä Esplanadilla. Lakun oli tarkoitus nukkua tyttären kanssa samassa sängyssä, mutta se jännitti niin kovasti kaikkea, että päädyimme laittamaan sen kylpyhuoneeseen, jossa se sitten rauhoittui yöksi.

Katsoimme yhdessä elokuvan ja illan Putous-jakson ja lasten mentyä nukkumaan jatkoimme vielä kirjojemme ja mobiililaitteidemme parissa.

Aamupalan olisi voinut toki tilata huoneeseen, mutta siitä olisi mennyt täysi maksu, ja kun aamiainen kuului jo Kuninkaallisten passin huonevaraukseen, päätimme syödä sen Brasserien puolella.

Kaikki oli niin kovin hyvää, että oikein harmittaa, ettei vatsaan mahdu kuin rajallinen määrä ruokaa. Saimme pitää huoneen kolmeen asti, joten aamiaisen jälkeen ehdin ottaa vielä toiset unet ja lukea lisää kirjaani. Sitten kävelimme kotiin.

Sitten mennäänkin kohti tiukempia koronarajoitustoimia, mitä ne sitten käytännössä tarkoittavatkaan ja miten pitkään kestävätkään. Valona tunnelin päässä näkyy jo se, että sekä anoppini että äitini ovat saaneet ensimmäiset rokotteensa. Ehkä kesällä pääsemme jo kyläilemään muuallekin kuin lähihotelleihin.

Avainsanat: Helsinki, hotelli, syntymäpäivä

perhe vanhemmuus matkat oma-elama