Taaperoakvarellit

Kaappien syövereistä löytyi paitsi kirppari- ja kierrätyskamaa myös oikeasti kivoja juttuja, jotka olivat jotenkin päässeet unohtumaan. Kuten vesivärit!

IMG_6105.jpg

Nyt en oikeastaan edes ymmärrä, miten minulle ei ole tullut aiemmin mieleen alkaa maalata vesiväreillä tytön kanssa – varsinkin kun hän näyttää pitävän siitä niin kovasti.

Alussa olemme lähinnä keskittyneet harjoittelemaan siveltimen käyttöä ja värien levittämistä paperille. 

IMG_6112.jpg

Kun yritin udella, mitä nämä teokset esittävät, tyttö vastasi: ”Ympyröitä”.

IMG_6109.jpg

Toisissa teoksissa oli vastaavasti ”Viivoja”. Ja sitten näitä, joissa oli ”Ympyröitä ja viivoja”. Tosin molemmille allaoleville kuville löytyi myöhemmin toinenkin tulkinta. Ylemmässä kuvassa näkyikin yllättäen ”Heppa” ja alemmassa ”Jättiläinen Antero Vipunen”.

IMG_6111.jpg

Hieman esittävämpää taidetta ovat nämä teokset, jotka molemmat esittävät ”Herkkuja”. Alempi tarkemmin sanottuna ”Piparkakkuja”.

IMG_6110.jpg

Ja sitten on tämä ”Pyrstötähti”.

IMG_6113.jpg

Tekipä tyttö muuten ensimmäisen pääjalkaisensakin. Harmi vaan, etten ehtinyt napata maalausta pois siinä vaiheessa, kun siinä oli vain ympyrä josta osoitti kaksi kättä sivuille ja kaksi jalkaa alas. Se oli ”Isi”.

Ympyrän ja siniset kädet erottaa maalauksesta kuitenkin edelleen. Kuvassa vasemmalla alhaalla on kuulemma myös Eppu.

IMG_6116.jpg

Sen sijaan tämä maalaus on vähän häiritsevä. Se on ”Isin käsi”. Tarina ei kuitenkaan kerro, mitä sille on tapahtunut… 😀

IMG_6114.jpg

Perhe Lapset

Terveisiä Italian poliisilta

Palataanpas yhteen asiaan viime kesältä.

Kirjoitin heinäkuisessa Firenzen-jutussani mm. näin:

Onnistuin saamaan itseni pari kertaa niin pahasti sumppuun kiellettyjen ajosuuntien keskelle, että saas nähdä, kuinka monta sakkolappua tulee postissa kotiin matkan jälkeen.

No niin, vastaus alkaa olla selvillä. Ainakin kaksi, ehkä jopa neljä.

Kerrotaanpas vielä hieman tarkemmin, mistä on kyse:

Italiassa monissa kaupungeissa historialliset keskustat on rauhoitettu autoliikenteeltä, ja esim. Pisassa ja Firenzessä tietyillä kaduilla ja alueilla saa ajaa vain, jos siihen on lupa. Tästä kerrotaan kyltein, ja niissä mainitaan myös elektroninen valvonta.

Tiesin, että ajoin Pisassa kerran epähuomiossa tällaiselle alueelle, kun etsimme sopivaa pysäköintipaikkaa ja huomio oli jossain muualla. Firenzessä taas suunnistimme navigaattorilla, joka ei tuntenut näitä rajoituksia. Ja vaikka kuinka yritimme päästä kiellettyjen alueiden ohi, navigaattori ohjasi monen mutkan kautta lopulta meidät aina sellaiselle. Jossain vaiheessa näytti siltä, ettemme todellakaan onnistuisi pääsemään lähellekään sitä paikkaa, mihin olimme menossa, joten luovutin: Nyt on vaan pakko mennä tästä, ei me muuten löydetä ikinä perille. Kävimme Firenzessä myös toisena päivänä samoin tuloksin. Tulkoon sakko, jos on tullakseen, ajattelin.

No, tuossa lokakuussa sitten autovuokraamosta tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että tietoni on toimitettu Italian poliisille. Ja sitten vastaava ilmoitus tuli vielä muutaman pari kertaa lisää. Viesteissä viitattiin liikennerikkomuksiin Pisassa ja Firenzessä. No voihan sun. Ja yksi herja tuli vielä lisää, mutta se vaikuttaisi olevan terveisiä automaattiselta nopeudenvalvonnalta. Äh.

No nyt asiaa on ehtinyt sulatella sen verran, että vähän jo naurattaa. Kävin tänään noutamassa kaksi ensimmäistä sakkolappua postista, ja nyt pitäisi vielä ymmärtää, minkä verran olen velkaa Italian poliisille. Maksuohjeissa lukee, että 106,23 €:n sakosta saa vähentää 30 %, jos sen maksaa viiden päivän sisällä. Mutta mistä? Siitä kun kuittasin kirjeen vastaanotetuksi? Niin kai. Onhan tuo reilut 80 euroa per sakko silti aika suolainen hinta siitä, että turisti on ajanut autoa vain paikallisille tarkoitetuilla alueella. En minä kuitenkaan missään kävelyteillä ja jalankulkualueilla puikkelehtinut.

Kävipä kyllä mielessä, että mitäs jos en olisi noutanut kirjeitä lainkaan postista? Onko jollain kokemusta siitä, että onko Italian poliisilla jokin kansainvälinen perintäjärjestely käytössään?

Entä mitä tästä opimme? No ensinnäkin sen, että se sähköinen valvonta on ihan oikeasti totta ja sakot löytävät tiensä Suomeenkin asti.

Ja sen, että ensi kerralla Italiassa en todellakaan luota navigaattoreihin kaupungin keskustoissa.

Suhteet Oma elämä Matkat Raha