Terveisiä Italian poliisilta

Palataanpas yhteen asiaan viime kesältä.

Kirjoitin heinäkuisessa Firenzen-jutussani mm. näin:

Onnistuin saamaan itseni pari kertaa niin pahasti sumppuun kiellettyjen ajosuuntien keskelle, että saas nähdä, kuinka monta sakkolappua tulee postissa kotiin matkan jälkeen.

No niin, vastaus alkaa olla selvillä. Ainakin kaksi, ehkä jopa neljä.

Kerrotaanpas vielä hieman tarkemmin, mistä on kyse:

Italiassa monissa kaupungeissa historialliset keskustat on rauhoitettu autoliikenteeltä, ja esim. Pisassa ja Firenzessä tietyillä kaduilla ja alueilla saa ajaa vain, jos siihen on lupa. Tästä kerrotaan kyltein, ja niissä mainitaan myös elektroninen valvonta.

Tiesin, että ajoin Pisassa kerran epähuomiossa tällaiselle alueelle, kun etsimme sopivaa pysäköintipaikkaa ja huomio oli jossain muualla. Firenzessä taas suunnistimme navigaattorilla, joka ei tuntenut näitä rajoituksia. Ja vaikka kuinka yritimme päästä kiellettyjen alueiden ohi, navigaattori ohjasi monen mutkan kautta lopulta meidät aina sellaiselle. Jossain vaiheessa näytti siltä, ettemme todellakaan onnistuisi pääsemään lähellekään sitä paikkaa, mihin olimme menossa, joten luovutin: Nyt on vaan pakko mennä tästä, ei me muuten löydetä ikinä perille. Kävimme Firenzessä myös toisena päivänä samoin tuloksin. Tulkoon sakko, jos on tullakseen, ajattelin.

No, tuossa lokakuussa sitten autovuokraamosta tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että tietoni on toimitettu Italian poliisille. Ja sitten vastaava ilmoitus tuli vielä muutaman pari kertaa lisää. Viesteissä viitattiin liikennerikkomuksiin Pisassa ja Firenzessä. No voihan sun. Ja yksi herja tuli vielä lisää, mutta se vaikuttaisi olevan terveisiä automaattiselta nopeudenvalvonnalta. Äh.

No nyt asiaa on ehtinyt sulatella sen verran, että vähän jo naurattaa. Kävin tänään noutamassa kaksi ensimmäistä sakkolappua postista, ja nyt pitäisi vielä ymmärtää, minkä verran olen velkaa Italian poliisille. Maksuohjeissa lukee, että 106,23 €:n sakosta saa vähentää 30 %, jos sen maksaa viiden päivän sisällä. Mutta mistä? Siitä kun kuittasin kirjeen vastaanotetuksi? Niin kai. Onhan tuo reilut 80 euroa per sakko silti aika suolainen hinta siitä, että turisti on ajanut autoa vain paikallisille tarkoitetuilla alueella. En minä kuitenkaan missään kävelyteillä ja jalankulkualueilla puikkelehtinut.

Kävipä kyllä mielessä, että mitäs jos en olisi noutanut kirjeitä lainkaan postista? Onko jollain kokemusta siitä, että onko Italian poliisilla jokin kansainvälinen perintäjärjestely käytössään?

Entä mitä tästä opimme? No ensinnäkin sen, että se sähköinen valvonta on ihan oikeasti totta ja sakot löytävät tiensä Suomeenkin asti.

Ja sen, että ensi kerralla Italiassa en todellakaan luota navigaattoreihin kaupungin keskustoissa.

Suhteet Oma elämä Matkat Raha

Vaaleanpunaisesta, ruseteista ja tossuista

”Ja sille ei sitten tule mitään vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita.”

Rouva vuonna 2011.

Niin. Silloin ei tiedetty, onko tulossa tyttö vai poika, mutta selvää oli, että lapsi puettaisiin ihan kaikenlaisiin väreihin. Ja jos tulisi tyttö, vaaleanpunainen olisi se viimeinen väri vaatetuksessa.

Sitten kävi muun muassa näin. (Joulu 2014.)

IMG_4989.jpg

Jos tytöltä kysytään, mikä on hänen lempivärinsä, vastaus on hyvin yksiselitteinen.

Jos hän valitsee useammasta vaihtoehdosta mitä vain: vaatteita, leluja, karkkeja… valinta osuu aina, kyllä, vaaleanpunaiseen. Hän ihastelee kaupan ikkunassa näkyviä vaaleanpunaisia hanskoja tai hyllyssä olevia vaaleanpunaisia kenkiä.

Pitkään ehdimmekin hiljaisesti vastustaa sitä, että tytöt pitää pukea vaaleanpunaisiin. Sitten tyttö oppi puhumaan ja kertomaan itse, miten kovasti pitää vaaleanpunaisesta. Vähitellen olemme antaneet periksi. Viimeksi tänään näiden tossujen kohdalla.

IMG_5993.jpg

Viime viikolla tyttö kertoi, että hän haluaisi nätimmät tossut päiväkotiin. Sellaiset, joissa on rusetti. (Hän rakastaa myös kaikkea, missä on rusetti. Rusetteja ihastellaan yhä uudelleen ja esitellään ylpeänä myös muille.) Koska aiemmin päiväkotiin ostamani tossut olivatkin oikeastaan hieman liian isot, lupasin tytölle, että voisimme etsiä hänelle sellaiset.

Kävimme tänään katselemassa rusettitossuja, mutta oikeanlaisia tossuja ei näyttänyt löytyvän, vaikka kävimme useammassa liikkeessä. Yhdet olivat söpöt, mutta niissä rusetti oli kantapäässä eikä edessä, josta hän näkee sen itsekin.

Sitten vastaan tuli Forumin yläkerran Name It ja nämä vaaleanpunaiset tossut.

IMG_6001.jpg

”Ovatko ne ihanat?” kysyin.

Olivat.

Ja vaaleanpunaiset.

Toivotaan, että hän nyt malttaa jättää tossut päiväkotiin eikä kysele niiden perään kotonakin.

Suhteet Oma elämä Lasten tyyli Vanhemmuus