Palataan vielä viikonlopun staycationiin Suomenlinnassa ja siellä ravintola Adlerfeltiin. Ja nyt tekisi mieli kirjoittaa tuo RAVINTOLA isoin kirjaimin, sillä sen verran kovasti olemme odottaneet, että pääsisimme taas ulos syömään.

Olemme käyneet perheen kanssa viimeksi ravintolassa viime kesäkuussa, ja se oli Basbasissa edellisen ravintolasulun päätyttyä. Rouvan kanssa olen käynyt heinäkuussa Madonnassa ja joululounaalla Sikke’sissä. Lisäksi kävin pojan kanssa juurikin Adlerfeltissä, kun saatoimme syyslomalla tytön kaverinsa luokse Suomenlinnaan yökylään sekä tytön kanssa tammikuussa Boon Namissa.

Adlerfelt on se paikka, mihin Suomenlinnassa kannattaa mennä syömään. Paikalliset tuntevat sen lounaspaikkana, mutta minulle se näyttäytyy illallisravintolana. Ravintola sijaitsee Susisaaren puolella, eli kun HSL:n lautta tuo Iso Mustasaaren päälaituriin, siitä kävellään kirkon ohi ja mäkeä alas, ja ravintola on heti sillan toisella puolella.

Söimme illallisen niin pitkän kaavan mukaan kuin oli mahdollista. Voimassa olevista rajoituksista johtuen illallisemme alkoi jo klo 16. Otimme aikuisille neljän lajin menut ja lapsille pää- ja jälkiruoat, ja tyttärelle vielä alkuruoan. Lapsille annokset sai puolikkaina.

Ruokia ei tarvinnut pitkään odotella, mutta otimme varmuuden vuoksi lapsille mukaan kyniä ja paperia, ettei tulisi aika pitkäksi.

Alkuruokamme oli karitsatartaria, perunaa ja pikkelöityä jalapenoa. Alan vähitellen päästä itsekin jyvälle tästä tartarista ja olen todennut, että makuuni sopii juuri tällaiset pienellä tvistillä tehdyt annokset klassisimman liha-keltuaisyhdistelmän sijaan.

Väliruokina saimme menuun kuuluvan annoksen porkkanaa, tattaria ja vuohenjuustoa.

Pääruoiksi valitsimme kuhaa, maa-artisokkaa ja karhunlaukkaa sekä ankankoipea, kaalia ja palsternakkaa, molempia kaksi annosta (joista toinen kuha puolikkaana).

Pienin meistä vierasti karhunlaukkaa sen verran, että päädyimme vaihtamaan annoksemme päittäin, mutta sen verran runsaasti ankassa oli syötävää, että sain maistella molempia annoksia riittävästi.

Kuha oli aika lailla kaikin puolin täydellistä ja ankkakin aivan ihanaa. Lisämakua siihen toi possunkylki.

Tällä kertaa tilasin leivän vasta pääruoan yhteydessä, etteivät pienet leipähiiret ehtisi täyttää vatsaansa sillä ennen varsinaista ruokaa.

Ruokaa oli todellakin riittävästi, ja se oli ihanaa. Oli myös niin mukavaa, että joku kaatoi viiniä lasiin ja kertoi juomista jotain. Lapsistakin oli hauskaa juoda limunsa jalallisista laseista.

Vielä jälkiruoat: tummaa suklaata, minttua ja maitoa.

…sekä jogurttiparfait, lakritsia ja marenkia.

Olipa kivaa, että päästin tänne koko porukalla ja lähes yhtä kivaa on sanoa tämä pitkästä aikaa: Olipa aivan TÖRKEÄN hyvää! Siispä erittäin lämpimät suositteluni! Kannattaa käydä nyt, kun turisteja ei käytännössä ole.