Gastronaatin julkkarit – eli kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen

Gastronaatti-kirja julkistettiin eilen Otavan kirjakaupassa Uudenmaankadulla!

Kirja todellakin ilmestyi kauppoihin alkuviikosta, ja olimme aivan täpinoissämme, kun kuulimme, että kirja on lokakuun ajan Stockmannin kanta-asiakastarjouksessa Akateemisissa kirjakaupoissa 22 euron hintaan! Mieletön tarjous ja upea näkyvyys uudelle kirjalle!

IMG_1889 (2).jpg

Kirjan julkkareihin oli kutsuttu sekä toimittajia, bloggareita että omia ystäviämme.

IMG_1824 (1).jpg

Pieni tyttökin pääsi paikalle mutta lähti sitten mummon ja papan kanssa kotiin kirjakaupassa pidettyjen juhlien jälkeen, jotta äiti ja isi saivat lähteä vielä vähän jatkoillekin.

IMG_1860.jpg

Vastaanoton jälkeen kilisteltiin laseja ja Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Mari Mikkola haastatteli Rouvaa kirjasta ja sen taustoista.

IMG_1810.jpg

IMG_1845.jpg

IMG_1835.jpg

Kutsuvieraille tarjottiin kirjan resepteillä tehtyä tomaattipiirakkaa ja valkosuklaa-raparperimuffinsseja.

IMG_1805.jpg

IMG_1801 (1).jpg

Ripaus suuren maailman meninkiä saatiin vielä siitä, kun Rouva sitten signeerasi ja kirjoitti omistuskirjoituksia kirjoihin, jotka jaettiin kutsuvieraille.

IMG_1872.jpg

IMG_1880.jpg

IMG_1869.jpg

Tunnelma oli lämmin ja rento, ja oli ihana kuulla, miten iloisia kaikki olivat puolestamme ja miten upealta kirja näytti heidän mielestään.

* * *

Kuunnellessani Rouvan kiitoksia kaikille, jotka ovat vaikuttaneet kirjan syntyyn, pohdin jälleen kerran sitä, miten monen sattuman summa jonkin asian tapahtuminen elämässä onkaan ja miten yllättävillä asioilla voi olla vaikutusta siihen, että vaikkapa tällainen kirja on nyt olemassa.

Itsestään selvää on, että julkaisemiseen tarvittiin uskoa Otavalla ja että ilman Hanna Gullichsenia emme olisi osanneet ottaa yhteyttä oikeaan tahoon. Mutta niin moni muukin asia on vaikuttanut siihen, että meillä on ollut ylipäänsä jotain tarjottavaa Otavalle.

Niistä tärkein on tämä blogi.

Ilman tätä blogia Rouvan kokkailut eivät olisi koskaan päätyneet internetiin eikä hän olisi ehkä koskaan saanut innoitusta lähteä tekemään koko kirjaa.

Ilman tätä blogia en olisi myöskään itse alkanut kuvata ruoka-annoksia ja uskaltanut lähteä kuvaamaan kokonaista kirjaa.

Tätä blogia ei taas olisi ilman lasta. Ilman lasta Rouvalla ei olisi ollut myöskään sitä äitiysvapaata, jonka aikana hän alkoi hahmotella kirjan käsikirjoitusta ja rakennetta.

Tätä blogia ei puolestaan olisi ilman edellistä blogiani, Putkiremonttipäiväkirjaa. Sitä blogia taas ei olisi, jos talossamme ei olisi tehty putkiremonttia muutama vuosi sitten.

Nämä ja monet muut palaset ovat vaikuttaneet siihen, että meillä on nyt Gastronaatti. Jos yksikin asia olisi toisin, kirjaa ei ehkä olisi tai se olisi toisenlainen. Se on jotenkin kiehtovaa.

Mutta se on varmaa, että tätä kirjaa ei olisi ilman teitä! Kiitos siitä, että olette ottaneet Rouvan reseptit omiksenne ja luoneet uskoa siihen, että niissä on sitä jotain! Kiitos siitä, että olette tykänneet ottamistani ruokakuvista ja antaneet minun harjoitella niiden ottamista. Kiitos siitä, että olette siellä ja että niin monet teistä ovat kertoneet, miten kovasti olette odottaneet kirjaa!

Nyt silmäterämme on lähtenyt maailmalle. Toivottavasti se löytää paikkansa mahdollisimman monen kotikokin sydämestä!

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Kirjat

Reikiä nolla

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Oral-B

No nyt on helppo hymyillä!

Jos jotain inhoan, niin hammaslääkärillä käyntiä, ja yksinkertaisesti siitä syystä, että harvassa ovat ne kerrat, kun hammastarkastus ei ole johtanut paikkaamiseen. Tällä kertaa sille ei ollut kuitenkaan tarvetta, ja vähäinen hammaskivikin saatiin poistettua nopeasti tarkastuksen yhteydessä.

IMG_2862.jpg

Viime vuosina olen käynyt hammaslääkärissä lähinnä siksi, että vanhat paikat ovat alkaneet rapistua ja lohkeilleet vähitellen pois, jolloin paikka on pitänyt uusia. Mutta ei siis tällä kertaa!

Hammaslääkärikäynti sai nyt aloitteen siitä, kun sain testattavaksi uuden Oral-B White Pro 7000 SmartSeries –sähköhammasharjan. Testauksen alkuun kuului käynti Kaivopuiston hammaslääkäreillä, jossa hammastarkastuksen lisäksi opastettiin uuden harjan käytössä. Oli kiva kuulla, miten hampaani ovat hyvässä kunnossa ja hyvin hoidetut.

No joo, onhan siellä niitä vanhoja paikkoja, ja myös muutama vanha vaurio, joita ei voi enää korjata ja jotka ovat kyllä olleet jo tiedossani.

Ensinnäkin liian tunnollinen ja voimakas hampaiden harjaaminen joskus viime vuosituhannen puolella on vaurioittanut ientä joistain kohdista niin, että se on muutaman hampaan kohdalta vetäytynyt paljastaen hampaan juuren. Se ei sinänsä ole vaarallista, mutta hammasta saattaa vihloa, ja ikenen sisälle kuuluva osa saattaa myös reikiintyä helpommin. Niin ei ole ainakaan vielä käynyt.

Toinen asia on taas sellainen, josta olen vihainen 1980-luvun harhaopeille. Olen nimittäin silloin oppinut, että hampaat tulee harjata aina sen jälkeen, kun on syönyt jotain, jotta hampaat eivät reikiinny. Vasta aikuisiällä kuulin, että hampaisiin ei saa kohdistua mitään mekaanista rasitusta puoleen tuntiin sen jälkeen, kun on syönyt jotain, joka on laskenut suun PH-tasoa. Minä taas totuin pesemään hampaat aamuisin aina aamupalan jälkeen ja iltaisin heti iltapalan jälkeen, mikä johti pysyviin kiillevaurioihin, joille ei voi enää mitään.

Nykyisin olen omaksunut tavan, että hampaat pestään ensimmäisenä aamulla, ja illalla pyrin pesemään hampaat reilusti sen jälkeen, kun olen syönyt jotain. Ei se toki aina onnistu.

Samat tavat olisi tarkoitus opettaa nyt lapselle – ainakin viimeistään, kun maitohampaat vaihtuvat pysyviin hampaisiin. Aamulla hänen hampaansa pestään kyllä jo nyt ensimmäisenä, mutta illalla se tapahtuu yleensä heti iltapalan jälkeen.

Xylitol-pastilleja ja -purukumia meillä käytetään paljon. Lapsi saa valita, ottaako ruoan jälkeen Herra Hakkaraista vai Katti Matikaista, ja napsinpa niitä itsekin suuhuni, jos ja kun käyn öisin jääkaapilla. (Joo, outo tapa, tiedän, tiedän…) Töissä taas heitän suuhuni purukumin aina ruoan tai jonkin virvoitusjuoman jälkeen.

Mutta nyt siis testaamaan uutta hammasharjaa, itse asiassa aivan ensimmäisen kerran. Edellisen kerran olenkin käyttänyt sähköhammasharjaa muistaakseni joskus 1990-luvun alussa. Palataan niihin käyttökokemuksiin joskus, kun niitä on kertynyt enemmän!

 

Postaus on osa Oral-B:n kaupallista kampanjaa. En ole varma, oliko hammaslääkärikäynti palkkio vai rangaistus.

Suhteet Oma elämä Terveys