Isyyspakkaus

14.8.2014 Tommi Koivisto

Kesäkurpitsa-linssivuoka ja Gastronaatin koekokit!

Voi apua, miten vaikea oli valita testaajia Rouvan Gastronaatti-kirjan resepteille! Suorastaan yllätyimme siitä, miten paljon kiinnostusta hakumme herätti.

Ja voi että oli hauska lukea, ketkä blogini ruokajuttuja lukevat! Useinhan ruokajuttuihin ei tule hirveästi kommentteja, mutta nyt tiedän, että siellä on isää, äitiä, opiskelijaa, ammattilaista, harrastajaa, Turkua, Tamperetta, Helsinkiä…

Lätinät sikseen ja seuraaviin askeliin: Valinta oli siis vaikea, ja olisimme löytäneet vaikka kuinka monta sopivaa testaajaa. Sitten käytimme mutua ja fiilistä ja päädyimme pyytämään testaajiksi seuraavat nimimerkit: Henkin, PerheTampereelta ja taitai. Lisäksi päätimme pyytää mukaan myös sähköpostitse oman viestinsä lähettäneen Liisan. Jee! Palataan asiaan.

Ajattelimme tarjota myös teille muille pientä esimakua kirjasta. Tässä siis kesäkurpitsakauden kunniaksi kesäkurpitsa-linssivuoka, joka on muuten yksi niistä resepteistä, jotka koekokeillemmekin lähtevät. Ja teksti on suoraan kirjasta, kuten Rouva on sen sinne kirjoittanut.

Kesäkurpitsa - Kesäkurpitsavuoka1 (1).jpg

Kesäkurpitsa-linssivuoka

Vuoka kootaan kuin lasagne, mutta lasagnelevyt korvataan kesäkurpitsasiivuilla. Jos sinulla kuitenkin on muutama jämälasagnelevy, nekin uppoavat tänne mainiosti. Tarkkaile silloin kypsymistä ja lisää vähän vettä kesken kaiken, mikäli vuoka uhkaa kuivua.

1 keskikokoinen kesäkurpitsa (noin 500 g)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
iso kourallinen tuoreita yrttejä, esimerkiksi oreganoa, lehtipersiljaa, basilikaa
3 dl kuivattuja punaisia linssejä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
5 dl vettä
suolaa ja mustapippuria
1 dl raastettua voimakasta juustoa (esimerkiksi gruyère, emmental, vanha gouda)
1 dl auringonkukansiemeniä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja paloittele porkkana pieniksi kuutioiksi. Huuhtele ja hienonna yrtit. Huuhtele linssejä lävikössä, kunnes vesi muuttuu kirkkaaksi.
Kuumenna oliiviöljy tilavassa kattilassa. Lisää sipuli ja porkkanat ja paista niitä keskilämmöllä noin 5 minuuttia välillä sekoittaen.
Lisää tomaattimurska, valkosipuli, yrtit, vesi ja linssit kattilaan. Keitä kastiketta keskilämmöllä noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää tilkka vettä, jos kastike uhkaa palaa pohjaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Kastike saa olla voimakkaan makuista ja jämäkkää, koska kesäkurpitsoista lähtee uunissa nestettä.
Siivuta kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi, mahdollisimman leveiksi suikaleiksi juustohöylällä. (Jos kesäkurpitsan sisuksiin on ehtinyt kasvaa siemenet, höttöä on tuskallista höylätä. Jätä se suosiolla tekemättä ja keitä keskus soseeksi.)
Peitä uunivuoan pohja ohuella kerroksella linssikastiketta ja lado päälle kerros kesäkurpitsasuikaleita. Toista muutaman kerran. Ripottele päälle juusto ja auringonkukansiemenet.
Paista vuokaa 200-asteisessa uunissa, kunnes juusto on kullankeltaista, noin puoli tuntia.

Avainsanat: Gastronaatti, kesäkurpitsa, ruokaohje

Koti Ruoka ja juoma

12.8.2014 Tommi Koivisto

Musta istuin ja kukallinen kypärä

Polkupyörän taluttaminen kantorinkan ja lapsen kanssa tuntui niin aikaavievältä puuhalta, että en jäänyt aikailemaan sen lastenistuimen hankkimisen kanssa.

Ja siinä sen on: kevyt ja tyylikäs Yepp Maxi -lastenistuin satulaputkikiinnityksellä.

Hain istuimen maanantaina työmatkani varrelta Lauttasaaren Papa’s Bikesta, ja sieltä löytyi myös lisäadapteri Rouvan pyörää varten. ”Papa” kiinnitti ystävällisesti istuimen suoraan pyörääni, jotta sain sen kulkemaan kotiin.

Istuin kiinnittyy siis telakkaan, joka kiinnitetään satulaputkeen. Yeppillä on myös tarakkaan kiinnitettävä malli, mutta tämä tuntui kätevämmältä.

Istuin irtoaa painamalla painikkeesta ja vetämällä liipasimesta. Helppoa.

Rouvakin onnistui irrottamaan ja kiinnittämään istuimen ensimmäisellä yrityksellä.

Nutcasen kukkakypärä löytyi puolestaan Mikonkadun Intersportista.

Ehdin tosin ihmetellä, miksi valikoimassa ei ollut yhtään yksiväristä tai hillitysti kuvioitua kypärää. Pojille oli tarjolla poikien juttuja ja tytöille yksisarvisia, sydämiä ja kukkia. Tämä kypärä oli siedettävin. Olisihan sitä voinut vähän pidempäänkin etsiskellä, mutta siihen ei ollut aikaa. Kypärä piti myös saada saman tien, sillä muuten istuin olisi ollut hyödytön. Toisaalta olin aivan varma, että tyttö ainakin ihastuisi siihen.

Ja että ihastuiko?

Hän oli niin innoissaan, että tuntui kuin hän ei olisi koskaan nähnyt mitään niin hienoa. Hän ihasteli kypärää (”Onko ihana?”), silitteli sitä ja olisi halunnut nukkuakin sen kanssa. Kun menimme saunaan, hän halusi jättää kypärän odottamaan keskelle lattiaa, ja kielsi Eppu-koiraa koskemasta siihen (”Ei Eppu koske! Se on minun!”). Hän myös söi iltapalan kypärä päässä.

Kypärän pukeminen aamulla oli odotettu tapahtuma, ja sitä myös esiteltiin päiväkodissa. Mutta voi sitä surua ja niitä kyyneliä, kun hän kuuli, että kypärä pitää kuitenkin riisua ja jättää ulos odottamaan kotiinpaluuta. Tyttö oli puhunut kypärästä pitkin päivää ja käynyt myös tarkastamassa, että se on tallessa.

Keksipä hän muuten senkin, että nyt kun on kypärä, pitäisi olla pikkupyörä. Hän kyseli sitä useaan otteeseen illalla ja vielä aamullakin.

”Ei vielä, kulta. Katsotaan ensi kesänä”, lupailimme.

Avainsanat: lastenistuin, pyöräily

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe