Pieni brunssivieras

Joku saattaa olla kiinnittänyt huomiota siihen, miten mieltyneitä olemme brunsseihin. Siihen on se yksinkertainen syy, että ruoan ääressä on kiva tavata ystäviä ja lapsiperheen on huomattavasti helpompi tavata heitä brunssilla kuin ilallisella.

Tänään emme laittaneet brunssia kenellekään vaan saimme kutsun sunnuntaibrunssille ystäviemme luo.

IMG_0285.jpg

Oli muuten huvittavaa, kun ystävämme kertoi, että hän oli brunssireseptejä etsiessään päätynyt sivulle, jossa oli ollut herkullinen rieskaohje. Sitten hän huomasi, että sivu olikin minun blogissani ja jätti rieskat tekemättä. Tarjolla oli niiden sijaan mm. herkullisia croissantteja ja pieniä rahkalettusia.

Tämän jutun tarkoitus ei ollut kuitenkaan kertoa resepteistä, vaan pienestä brunssivieraasta.

Ensinnäkin pitää kehua sitä, miten tyttö maistoi kaikkea ja jaksoi istua pöydässä hyvin nätisti, vaikka päiväuniaika olikin jo käsillä.

IMG_0292.jpg

Brunssi alkoi sen verran myöhään, että se osui pahasti juuri siihen aikaan, kun tytön pitäisi olla jo menossa päiväunille. Asiaa pohdittuamme olimme ottaneet mukaan kupla-matkasänkymme, mutta epäilimme, että tyttö ei kuitenkaan malttaisi nukkua siinä. Hän ei ole nimittäin aiemmin nukkunut päiväunia kyläreissuilla. (Paitsi mummoloissa, mutta niitä ei lasketa.) Voisihan sitä kuitenkin kokeilla, mutta jos uni ei tule, niin sitten pitää lähteä kotiin, jos meno käy liian kiukkuiseksi.

Mutta mitä mitä? Sinne sammui! Woohoo!

IMG_0297.jpg

Unien jälkeen tyttö heräsi pirteänä ja hyväntuulisena ja tuli jatkamaan brunssia aikuisten kanssa.

* * *

Mikä oli sitten pienen tytön mielestä kaikkein parasta? Croissantit? Kookoskakkuset? Prosciutto? Unet?

Ei, vaan talon väkeen kuuluva koira. Pieni sai nyt osoittaa sitä kohtaan kaiken sen rakkauden, jota oma Eppu-koiramme ei suostu vastaanottamaan.

IMG_0300.jpg

IMG_0308.jpg

IMG_0318.jpg

Tämä koira tuntui vain olevan otettu saamastaan huomiosta.

Lopulta tyttö totesi: ”Omaan kotiin” ja lähti hakemaan kenkiään eteisestä. Kello olikin vierähtänyt jo myöhäiseen iltapäivään, joten olihan se jo aika lähteä.

Mutta nythän tästä vasta brunssikyläilyt alkavatkin, kun ei ole kiire palata kotiin ennen päiväunia! Uusia brunssikutsuja odotellessa.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Isin ja äidin vapaapäivä

Isillä ja äidillä oli lauantaina harvinainen vapaapäivä: mummo ja pappa hoitivat tyttöä koko päivän, ja pääsimme Rouvan kanssa kahdestaan kaupungille. Siitä otettiinkin sitten kaikki irti.

IMG_0142.jpg

Lähdimme liikkeelle ennen puolta päivää ja palasimme takaisin vasta illalla, kun tyttö oli jo menossa nukkumaan. Edellisen kerran olemmekin viettäneet näin pitkän ajan kahdestaan… hmm… kaksi vuotta sitten, ennen kuin lapsi syntyi.

Aivan ensimmäisenä suuntasimme lounaalle Olympialaiturissa seisovalle Silja Serenadelle ja sen italialaiseen Tavolàta-ravintolaan. Sain sinne kutsun maistamaan uuden à la carte -ravintolan antimia ja tutustumaan muutenkin remontoituun laivaan.

IMG_0153.jpg

IMG_2521.jpg

Saimme maistella ravintolassa useampia annoksia. Alkupaloista ja jälkiruoista tarjoiltiin miniversiot ja pääruokia sai maistella buffet-pöydästä. Ravintolahan ei siis oikeasti ole buffet-ravintola, ja kaikista ruoista oli esillä myös esimerkkiannokset niin kuin ne oikeasti tarjoiltaisiin asiakkaille.

IMG_0162.jpg

IMG_2424.jpg

IMG_2443.jpg

IMG_2476.jpg

IMG_2498.jpg

Ruoka oli erittäin hyvää ja ravintola ehdottomasti suosittelun arvoinen, jos aiot risteillä Serenadella. Suosittelen maistamaan alkuun vitello tonnatoa, pääruoaksi siikaa ja gnoccheja ja jälkiruoaksi tiramisùa. Rouva taas rakastui suklaatorttuun. Eivät tattirisotto tai possupastakaan pöllömpiä olleet.

Olympiaterminaalista oli lyhyt kävelymatka päivän seuraavaan kohteeseen.

IMG_0174.jpg

Lounaan jälkeen oli vuorossa vierailu Ateneumissa siellä vasta avautuneessa Tove Janssonin satavuotisnäyttelyssä. Vanhana muumifanina olin odottanut näyttelyn avautumista jo kovasti, ja oli hienoa, että juuri avajaisviikolla järjestyi mahdollisuus käydä siellä. Palataan siihen vielä toisessa postauksessa.

IMG_0258.jpg

Päivän päätteeksi kävimme vielä elokuvissa. Edellisestä yhteisestä elokuvastakäynnistä olikin kulunut jo aika tasan kaksi vuotta. Perhe (August: Osage County) oli tragikoomisudessaan viihdyttävä, näyttelijäkaarti vaikuttava ja erityisesti Meryl Streep ja Julia Roberts tekivät hienot roolit.

IMG_0027.jpg

Isovanhemmatkin selittivät tohkeissaan, mitä kaikkea he olivat tehneet tytön kanssa ja miten hienosti kaikki oli mennyt. He päättivät tällä kertaa yöpyä hotellissa, ja he olivat käyneet tytön kanssa katsomassa sitä ja sen leikkihuonettakin. Aikamoinen win-win-win-päivä!

Tuntui aivan kuin olisi ollut pienellä lomalla. Kiitos mummolle ja papalle ja tervetuloa pian uudelleen!

Muistakaapas kaikki muutkin lapsiperheet antaa arvoa sille, jos isovanhemmat ovat hieman lähempänä ja voivat toisinaan vahtia lapsia niin, että äiti ja isä saavat hieman aikaa kahden kesken. Se tekee hyvää kaikille.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe