Sotkuinenkin koti näyttää kauniilta, kun sitä katselee yöllä pelkän joulukuusen valossa.

Vaikka keksin tämän sanonnan juuri, pidän sitä jo nyt absoluuttisena totuutena.

Olen edennyt joulukuun puuhalistallani jo melko pitkälle, mutta käytin niin monta iltaa tämän vuoden Ifolor-kirjan kokoamiseen, että esimerkiksi himmeliä tai piparkakkutaloa en ole ehtinyt vielä suunnitellakaan. Himmelioljet kävin kyllä jo ostamassa viime viikolla ja katselin netistä muutamia malleja sen tekemiseen.

Mutta tämä joulukuusi! Voi että osaakin olla sievä!

Tänä vuonna päätimme kokeilla elävän kuusen vuokraamista, ja tilasin kuuseni Vuokrapuu.fi:stä. (Kaikki kuuset on tältä vuodelta jo menneet, mutta voit jo varata kuusen ensi vuodelle.)

Kuusen vuokra kuljetuksineen ja puisine vateineen oli 149 euroa, mikä on varmasti monelle reippaasti yli kipukynnyksen, mutta pidän ajatuksesta, että kuusi palaa joulun jälkeen takaisin metsään jatkamaan kasvamista.

Lisäksi kuusi tuntuu nyt hyvin erityiseltä, kun se on elävä olento, joka on tullut vierailulle kotiimme joulun ajaksi, eikä vähitellen pystyyn kuoleva risu, joka heitetään kaatopaikalle sitten, kun lattialla alkaa olla liikaa neulasia.

Kuusi saapui viime perjantaina, ja se koristeltiin lauantaina, joten saamme nauttia kuusesta nyt liki kuukauden ajan! Tavallisen kuusen kanssa moinen ei tulisi kuuloonkaan, sillä kuusi olisi siinä ajassa pudottanut jo kaikki neulasensa. Mutta tämän puun pitäisi lähteä luotamme yhtä vihreänä ja (lähes) yhtä monen neulasen kanssa kuin tänne tullessaankin.

Kuusi on pienempi kuin mitä olen yleensä ostanut, noin 180-senttinen, mutta nyt kun tähän kompaktiin kokoon on jo tottunut, se tuntuukin oikein hyvältä, kun se ei vie leveyssuunnassa niin paljoa tilaa.

Kuusi on hyvin tuuhea ja koristeltuna niin kovin sievä, että näiden muutaman päivän jälkeenkin ihailen sitä jatkuvasti ja pitkin päivää. Oma etätyöpisteen kun sijaitsee vain noin metrin päässä kuusesta, olohuoneen sohvalla, kuusi on suoraan edessäni, kun nostan katseeni tietokoneestani.

Nyt olen huolissani lähinnä kahdesta asiasta. Ensinnäkin pelkään, että unohdan kastella kuusta. Toinen huolenaihe on tässä.

Ensimmäisenä päivänä Laku halusi maistella multaa. Sitten se yritti maistella oksia. Nyt se käy enää nuuhkimassa puuta ja vain kerran olen kaivanut sen suusta yhden alaoksilla roikkuvista joulupalloista. Laitoimme sentään lasipallot ylemmäs, ja alaoksilla on vain silkkilangalla päällystettyjä palloja, joita kutsumme tuttavallisemmin karvapalloiksi.

Enää reilu viikko jouluun! Pitäisikö tuntea jo jotain stressiä? Ei kannata. Voit vaikka tutustua viime vuotiseen kirjoitukseeni siitä, miten välttää joulustressi. Kaikki vinkit pätevät yhä.