Lähes viisi vuotta siinä kesti, että sain selville, miten Richard Wagnerin Ring-tetralogiassa käy. Kansallisoopperan uusi tuotanto tästä neljän oopperan teosjärkäleestä sai ensi-iltansa syksyllä 2019 oopperasarjan kepeimmällä osa, Reininkullalla. Korona keskeytti sarjan pariksi vuodeksi, mutta seuraavat osat, Valkyyria ja Siegfried nähtiinkin sitten vain reilun puolen vuoden välein syksyllä 2022 ja keväällä 2023. Nyt oli Jumalten tuhon vuoro. Oopperat on ohjannut Anna Kelo, ja musiikin johdosta vastaa Hannu Lintu.

Sankarillinen Siegfried (Daniel Brenna) ja Wotan ylijumalan tytär Brünnhilde (Juhanna Rusanen), joka on myös Siegfriedin täti sekä isän että äidin puolelta, ovat saaneet toisensa ja elelevät onnellisina vuorella tulisen renkaan ympäröiminä. Siegfriedin on kuitenkin lähdettävä seikkailemaan. Hän antaa kallisarvoisen mahtisormuksensa Brünnhildelle ja lähtee matkaan pitkin Reinin vartta.

Matkalla Siegfried päätyy kääpiö Alberichin pojan Hagenin (Rúni Brattaberg) linnaan. Alberich oli se, joka takoi sarjan ensimmäisessä osassa reinintyttäriltä varastetusta kullasta maailmaa hallitsevan mahtisormuksen, mutta se päätyi Wotanin haltuun ja häneltä Fafner-jättiläiselle. Kolmannessa oopperassa Siegfried tappoi lohikäärmeeksi muuttuneen Fafnerin ja sai sormuksen itselleen.

Nyt Hagen himoitsee isänsä takomaa sormusta itselleen ja punoo Siegfriedille juonen. Hän juottaa Siegfriedille lemmenjuomaa, joka saa Siegfriedin rakastumaan Hagenin siskopuoleen, Gutruneen (Reetta Haavisto). Siegfriedille annetaan tehtäväksi ryöstää Brünnhilde Gutrunen veljen, Guntherin (Tuomas Pursio), puolisoksi. Siegfried naamioituu taikakypärän avulla Guntheriksi ja palaa liekkien läpi vuorelle, jonne Gunther ei olisi itse päässyt.

Ryöstöretki onnistuu ja Siegfried sekä vie Brünnhilden että saa riistettyä arvokkaan sormuksensa takaisin itselleen. Sormus kuitenkin kavaltaa myöhemmin Siegfriedin, ja Brünnhilde ymmärtää, että vuorella ei ollutkaan Gunther vaan itse Siegfried. Hagen jatkaa juonitteluaan ja saa Brünnhilden ja Guntherin mukaan aikeeseen tappaa Siegfried.

Siegfriedin muisti palautuu ja hän muistaa rakastavansa Brünnhildeä, mutta Hagen syyttää Siegfriediä petturiksi ja iskee hänet kuoliaaksi. Siegfriedin ruumis poltetaan roviolla, ja sureva Brünnhilde seuraa Siegfriediä liekkeihin. Tuli leviää myös Valhallaan ja linna jumalineen palaa poroksi.

Entäpä sormus? Se palautuu takaisin sinne minne kuuluukin: reinintyttärille, joilta sen kulta oli alun perin ryövätty.

Neljän oopperan sarja on vaativa sekä katsojalle että tekijöille, sillä ensimmäinen osa esitettiin ilman väliaikaa, ja kolme seuraavaa ovat puolestaan niin pitkiä, että näytökset alkoivat viideltä ja niissä oli peräti kaksi väliaikaa. Jumalten tuho oli siis väliaikoineen 5,5 tunnin ohjelmanumero.

Mutta se on sanottava, että aika kului yllättävän joutuisasti! Varsinkin Siegfriedissä oli niin paljon tapahtumia ja dialogia, että esitys ei tuntunut lainkaan pitkältä, ja Wagnerin musiikki on niin hienoa, että tämän kokonaisuuden myötä minusta tuli todellinen Wagner-fani.

On hauskaa bongata musiikista hahmoihin viittaavia musiikillisia johtoaiheita, eli lyhyitä melodioita, joita varioidaan aina, kun tarina viittaa johonkin hahmoon tai asiaan. Olisi kiinnostavaa tutustua tarkemmin, mitä eri henkilöiden johtoaiheet ovat ja oikeastaan nähdä ja kuulla koko teos uudelleen tästä kulmasta.

Ooppera on toteutukseltaan upea ja laulajat priimaa. Varsinkin Brünnhilden vaativan roolin tehnyt Johanna Rusanen on häikäisevä, ja oopperan kuoroa on aina yhtä hieno kuulla.

Mikki Kuntun mahtipontinen lavastus ja hieno valaistus ovat kaunista katsottavaa. Useat kohtaukset ovat valoineen ja videonäyttöineen suorastaan maagista katsottavaa.

Epäilin Siegfried-oopperan kohdalla, että tämän oopperan puvustus veisi jonnekin tulevaisuuteen, sillä sarjan ensimmäisessä osassa oltiin antiikissa, toisessa maailmansotien ajoissa ja kolmannessa ehkä nykyajassa. Erika Turusen puvustus Jumalten tuhossa oli aika ajatonta, mutta Hagenin hovin hopeiset vaatteet toivat hivenen futuristisen tunnelman.

Kokonaisuus oli todella onnistunut, niin myös sarjan yksittäiset osat. Toivottavasti Ring pääsee tulevina kausina myös uusintakierrokselle. Kysyntää ainakin olisi, sillä jokainen osa myytiin loppuun hyvin pian. Oopperan voi kuitenkin katsoa tallenteena YLE Areenasta ja Oopperan sivuilta 25.5.2024 jälkeen. (Tätä kirjoittaessa suora lähetys on juuri menossa.)

Olen hyvin iloinen, että uskaltauduin tarttumaan tähän teokseen. Ihan ensioopperaksi en ehkä uskalla näin pitkää sarjaa ja pitkiä yksittäisiä oopperoita suositella, mutta jokaisen oopperaharrastajan kuuluu kyllä nähdä tämä joskus.

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Kuvat: Stefan Bremer