Tärkeä henkilö
Tänään haluan esitellä sinulle hyvin tärkeän henkilön.
Hän on Satu. Hän on Maku-lehden vastaava päätoimittaja ja aloittanut uudessa tehtävässään joulukuun alussa.
Hän kertoo rakastavansa itse tehtyä ruokaa, aikakauslehtipaperin tuntua ja villasukkia.
Miten tämä sitten minuun ja blogiini liittyy?
Kaikin tavoin.
Tunnet hänet todennäköisimmin nimellä Rouva.
Rouvan mystinen hahmo on näkynyt blogissani kasvot kuvasta ulos rajattuina jo aivan blogin alkuajoista asti. Rouva halusi kuitenkin silloin pysytellä tuntemattomana. Tavallaan. Hän työskenteli aiemmin Demi-lehden päätoimittajana ja päätti silloin, ettei halua näkyä sosiaalisessa mediassa muuten kuin työroolissaan.
Mielestäni enää ei ollut mitään syytä niin sanotusti piilotella Rouvaa, ja toisaalta ajattelin, että monet lukijat ovat saattaneet joka tapauksessa tunnistaa hänet jostain yhteydestä.
Liki kahden vuoden anonymiteetin jälkeen haluan nyt esitellä Rouvan ja pyytää häntä vastaamaan muutamaan kysymykseen.
Satu, miksi päätit nyt tulla esiin omalla naamallasi?
”No se taisi olla enemmänkin sinun toiveesi.”
Niinhän se oli. Olen pitkään ajatellut, että jos kirjoittaa omasta elämästään ja joutuu jatkuvasti rajaamaan yhden sen tärkeimmistä ihmisistä pois, siitä puuttuu jotain olennaista.
Vaikka en olekaan varsinaisesti kirjoittanut blogia sinusta, myös sinun elämäsi on ollut väistämättä mukana jutuissani. Millaista on ollut lukea omasta elämästään lähes päivittäin internetistä?
”Ihan hassua. Olen tietysti ollut koko ajan takanasi tämän blogin tekemisessä, etkä ole koskaan kirjoittanut mitään, mitä en olisi pitänyt sopivana. Joskus on kyllä aika kummallista, kun kerron jollekin omalle ystävälleni, mitä olemme tehneet tai mitä lapselle on tapahtunut, ja hän toteaa: ’Joo, tiedän. Luin sen Tommin blogista.’”
Heh, on kyllä. En itsekään oleta, että kaikki kaverini lukevat blogiani, ja minullekin tulee usein yllätyksenä, kun joku kertookin lukeneensa jonkin asian blogistani.
Ruoka on sinulle hyvin tärkeä asia, nyt myös työn puolesta. Olen usein yrittänyt houkutella sinua vieraskirjoittajaksi blogin ruokajuttuihin. Voisiko se joskus tapahtua?
”Ei koskaan voi sanoa ei koskaan. Olen toimittaja ja vaikka nykyisessä tehtävässäni en enää kirjoitakaan juttuja, minulla on kuitenkin rakkaus tekstiä kohtaan. Ja suurin osa blogin ruoista on kuitenkin minun kehittämiäni. Mutta tähän asti tämäkin on toiminut.”
Miksi et sitten itse ole perustanut ihan ruokablogia?
”Ilta on niin kovin lyhyt. Jos blogia voisi pitää Instagram-tyyliin ilman täydellisesti valaistuja ja jalustan kanssa otettuja ruokakuvia, se voisi onnistuakin. Ruokaahan meillä tehdään ihan koko ajan.”
Eli sosiaalisen median osalta sinulle riittävät nyt muut kanavat?
”Kyllä. Yksi tärkeimmistä on tietysti Maku-lehden Facebook-sivu, jossa alamme julkaista joka arkipäivä klo 11 ruokaohjeen iltaa varten. Olemme aktivoitumassa Maku-lehden kanssa myös Twitterissä (@makulehti) ja pian Instagramissakin. Meillä on aika paljon matskua kuvauksista, ruokien testaamisesta ja ravintoloista, ja sitä olisi kiva jakaa.”
”Lisäksi twiittaan ja julkaisen kuvia henkilökohtaisilla Twitter- ja Instagram-tileilläni, ja kaikki ovat tervetulleita seuraamaan niitä. (Twitter: @satukoivisto, Instagram: @satu_koivisto)”
Onko henkilökohtainen Instagramisi siis kilpaileva Isyyspakkauksen Instagramin kanssa?
”Tavallaan. Kyllähän me välillä kilpaillaan ”insta-momenteista”, mutta emmeköhän me vain täydennä toisiamme. Joskus tietty saattaa tulla kuvat samasta asiasta, ja kuvateksteistäkin on joskus tullut lähes identtiset aivan vahingossa.”
Tehtäväsi Maku-lehdessä on kehittää ensisijaisesti Maku-brändin digipuolta. Sait napattua tiimiisi tuottajaksi myös huippusuositun bloggarin, Eeva Kolun. Miltä nyt tuntuu?
”Ihan mahtavalta. Mahtavaa saada mukaan tyyppi, joka on paitsi mieletön some-guru, rakastaa ruokaa yhtä paljon kuin itsekin. Olen pitkään seurannut Eevan blogeja ja tykännyt Eevan ruokafilosofiasta, ja on ollut tosi hienoa päästä tekemään hommia hänen kanssaan.”
Jäädään innolla odottamaan, mitä tästä yhteistyöstä syntyy!
Mitäs nyt tapahtuu tässä blogissa? Miten olet mukana jatkossa?
”Niin kuin tähänkin asti. Sinä ja tyttö olette edelleen blogin päähenkilöitä, mutta ei minua haittaa, vaikka itsekin näyn joskus kuvissa.”
Entäpä se kutsumanimi: totteletko mieluummin nimeä Satu vai Rouva?
”Eikös se Rouva ole aika vakiintunut?”
Onhan se. Mennään siis sillä.
* * *
Kuvat on ottanut vanha koulukaverini, Ilona Savola, joka muuten otti myös aiemmin julkaisemani bändikuvat.
Ilonan WWW-sivuilta löydät lisätietoa hänen kuvauksistaan ja niiden hinnoista. Ilonaa voi pyytää kuvauskeikalle myös kotiin (Etelä-Suomi), ja nämäkin kuvat on otettu meidän kotonamme. Saatiinpa kerrankin koko perhe samaan kuvaan! Kovin montaa yhteiskuvaa meistä ei olekaan tullut aiemmin otettua.
Tämä kuvaus oli itse asiassa joululahjani Rouvalle jo vuosi sitten, mutta se saatiin lopulta aikaiseksi vasta aivan hiljattain.
Ja hei, vaikka joulu meni jo, niin pistäpä korvan taakse muistiin, että valokuvaus on mainio lahjaidea myös muihin juhliin!
