Mustikkarättänä

Kauden ykkösjälkiruoka on mustikkarättänä eli mustikkakukko eli mustikkaa ruistaikinakuorella. Rättänän voi tehdä yhtä hyvin sekä tuoreista että pakastetuista mustikoista, joten rättänäkausi jatkuu koko vuoden.

IMG_1778.jpg

Mustikkavuosi on kuulemma selkeästi edellisiä huonompi, ja marjat kypsyvät epätasaisesti: samassa puskassa voi olla sekä kukkia että ylikypsiä marjoja. Itsehän en tästä mitään tiedä, sillä poimimme mustikat samasta paikasta kuin viime vuonnakin. Sieltä ne saa mukaan ämpäreissä ja valmiiksi puhdistettuina. Hilloksi ja pakkaseen menee viisi ämpärillistä, ja ne on syöty todennäköisesti viimeistään maaliskuussa – muun muassa rättänän muodossa.

IMG_1768.jpg

Mustikkarättänä

Ainekset

  • 1/2 l mustikoita
  • 2 rkl sokeria
  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl ruisjauhoja (tai 1 dl ruisjauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja)

Valmistaminen

  1. Levitä mustikat uunivuoan pohjalle ja ripottele päälle 2 rkl sokeria
  2. Yhdistä huoneenlämpöinen voi, sokeri ja ruisjauhot ja sekoita ne tasaiseksi taikinaksi. Voit halutessasi korvata puolet ruisjauhoista esimerkiksi vehnäjauhoilla
  3. Painele taikina ohueksi kanneksi mustikoiden päälle
  4. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti.

Nauti jäätelön, vaniljakastikkeen tai vaniljalla ja sokerilla maustetun jogurtin kanssa.

IMG_1775.jpg

Koti Ruoka ja juoma

Nukkepelko

Avasin vanhempieni luona laatikon, jossa olivat kaikki vanhat pehmoleluni. Niiden joukossa oli myös nukke, jonka nimi on Tiina ja jonka silmät sulkeutuvat, kun nukkea kallistaa.

Tiina kummitteli usein painajaisunissani.

IMG_7284.jpg

Näin joskus, hieman liian pienenä, muutaman jakson Hiidenvirta-nimistä tv-sarjaa. Siinä hyvin keskeisessä osassa oli aavemainen autiotalo, joka oli täynnä nukkeja, ja joku pelotteli pääosanaista liikuttelemalla näitä nukkeja paikasta toiseen. Lisäksi luin joskus hieman liian innokkaasti kummitusjuttuja muun muassa Noidan käsikirjasta. Niillä oli varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että kehitin itselleni pelon tätä nukkea kohtaan.

Nukke istui huoneessani kaapin päällä ja tuijotti sieltä minua vuosikaudet pistävällä katsellaan. Tuijotus oli erityisen häiritsevää iltaisin, kun menin nukkumaan. En uskaltanut edes katsoa kaappiin päin, sillä pelkäsin, että nukke räpäyttäisi silmiään, jos katsoisin.

Näin toisinaan myös painajaisia, joissa oli joku Tiina-nuken näköinen tai kaltainen nukke, ja heräsin painajaisesta kohdassa, jossa nuken silmät alkoivat yhtäkkiä kääntyä ylöspäin. Saan edelleen pelkästä ajatuksesta kylmiä väreitä.

Vanhemillani käydessämme näytin nukkea myös tytöllemme. Laitoin nuken seisomaan lattialle, ja tyttö tuli iloisena katsomaan sitä. Juuri, kun tyttö oli nuken vieressä, nukke kaatui yllättäen tytön päälle kädet ojossa. Tytön suupielet kääntyivät alaspäin ja hän konttasi karkuun. Kun yritin näyttää nukkea hänelle myöhemmin uudelleen, hän ei enää suostunut tulemaan sen luo.

No niin, tulipa sitten siirrettyä pelko tätä nukkea kohtaan suvussa eteenpäin suoraan alenevalle polvelle.

* * *

Hiidenvirta tuli muuten muutamia vuosia sitten tv:stä uusintana, ja katsoin sen silloin suurin odotuksin uudelleen: olihan se ehkä jännittävin tv-sarja, jonka muistin. Sarja oli niin puuduttava ja eteni niin verkkaisesti, että pelkäsin lähinnä nukahtavani kesken kaiken.

Noidan käsikirjan tarinat ovat minusta sen sijaan edelleen epämiellyttäviä, vaikka eihän aikuinen mies enää kummituksia pelkää.

Periaatteessa.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä