Viikko sitten osallistuin aktiivisten bloggariäitien organisoimaan blogitapaamiseen Seurasaaressa. Teemana oli nyyttärit. Tai toisena teemana: oma huomioni kun keskittyi aika pitkälti siihen, että yritin pitää tyttäreni näpit irti tuorejuustoista ja suolatikuista. Ja niistä juustokekseistä, jotka vein mukanani.

Bloggarit poikasineen saivat toimia Rouvan juustokeksireseptin koekaniineina. Ja hyvinhän he tehtävän suorittivat. Keksien reseptikin kelpuutettiin julkaistavaksi, tosin Rouva ei ollut enää aivan varma ainesten suhteista ja siitä, laittoiko hän taikinaan kananmunaa. Ehkä ei. Kurpitsansiemenet pysyivät vähän huonosti keksien päällä, joten seuraavaksi Rouva kuulemma kokeilee keksejä, joissa taikinaan lisätään desin verran auringonkukansiemeniä.

Juustokeksit

Ainekset

• 200 g voita (huoneenlämpöisenä)
• 2 1/2 dl vehnäjauhoja
• 2 1/2 dl kaurahiutaleita
• 3 dl juustoraastetta (esim. gouda)
• pinnalle kurpitsansiemeniä

Valmistaminen

1. Laita siemeniä lukuunottamatta kaikki ainekset kulhoon. Vaivaa taikinaa sähkövatkaimella niin, että siihen tulee sitkoa
2. Taputtele keksit uunipellille levinipaperin päälle. Taikina ei leviä juurikaan paistettaessa
3. Ripottele keksien pinnalle kurpitsansiemeniä ja painele siemenet hyvin kiinni
4. Paista keksejä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, kunnes keksit alkavat ruskettua.

On se muuten kumma juttu, miten nirsosta ja huonosyöntisestä tytöstä on yhtäkkiä tullut se, joka haluaa maistaa kaikkea eikä malta edes poistua ruokatarjoiluiden äärestä leikkimään muiden lasten kanssa. Hyvä, että tyttö pääsee syksyllä tarhaan oppimaan vähän sosiaalisia taitoja.

* * *

Tapaamisessa mukana olivat myös Why You Little!!/Amma & Pätkä, Ilman sinua olen lyijyä/Phocahispida & Kuutti, Kahdet rillit huurussa/Sillypäänts & Tyttö, Tassuja ja töppösiä/Iksu & Pikkuneiti ja Päiväuniaika/Liv & Neiti. Linkkien takaa löytyy lisää kuvia tapaamisesta.

Seurasaari on sekä ulkoilualue että ulkoilmamuseo, johon on roudattu vanhoja rakennuksia muualta Suomesta. Sitä en sitten tiedä, miksi vaikkapa Iisalmen pappilalle ei ollut enää tarvetta Iisalmessa.

Piknik-paikkamme, Kalevalakehto, ei ollut yksi museorakennuksista, vaan tilapäinen pömpeli, joka puretaan pois syksyllä.

Olipa hauska, että Amma ja Phocahispida olivat junailleet paikaksi juuri Seurasaaren, että tuli kerrankin käytyä siellä. Myönnän: kerta oli ensimmäinen. Ja kyllä, päässäni soi jatkuvalla syötöllä se Ultra Bran biisi.

Kiitos vielä kaikille mainiosta seurasta! Jäin kaipaamaan Sillypääntsin mustikkapiirakkaa ja Phocahispidasin mojitoboolia. Vaikka siinä ei sitä rommia ollutkaan.