Tässä jutussa syödään Tintåssa, di Trevissä ja Pizzariumissa, vieraillaan Turun linnassa ja Wäinö Aaltosen museossa sekä yövytään Caribia-hotellissa. Kävimme siis Turussa.

Eppu ja Posankka

Turun-miniloma sai alkunsa, kun sain Sokos Hotelsilta kutsun koko perheelle tulla koeyöpymään johonkin uuteen Sokos Hotelsin Break-konseptiin kuuluvista hotelleista. Turun Caribia tuntui parhaalta vaihtoehdolta, ja ajankohdaksi valitsimme Rouvan loman alun, siis viime viikonlopun.

Kun kerroin aiemmin saaneeni eräässä turkulaisessa ravintolassa hieman liiankin rentoa palvelua, bloggarikollega Eeva Kolu lupasi seuraavalla Turun-matkallamme näyttää muita paikkoja. Pidin tämän mielessäni ja sovinkin treffit Eevan ja hänen poikaystävänsä kanssa.

Vasta sen jälkeen huomasin, että päivä oli juuri sama päivä, jolle olin jo ostanut liput Taste of Helsinkiin. Muutaman kirosanan jälkeen laskeskelin, että ehdimme kyllä illalliselle Turkuun, vaikka päivällä maistellaan vielä Helsinkiä Töölönlahdella.

Illallinen Tintåssa

Tintåta voisi luonnehtia suomalais-libanonilaiseksi ravintolaksi, josta saa myös pizzaa. Pizzat ovat kuulemma todella hyviä, mutta meitä houkutti libanonilainen lammasvarras taboulehsalaatin kanssa. Alkuun mansikka-vuohenjuustoleipä.

Varras oli mehevää ja mielenkiintoisesti maustettua ja tabouleh raikasta ja juuri oikealla tavalla libanonilaisittain tehtyä. Tabouleh ei kuulemma saisi olla niin vehnäistä ja valkoista kuin se on usein Suomessa, vaan sen kuuluisi olla vihreämpää.

Jälkiruoaksi hotkaisin pannacotta-annoksen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tai kuvaa ottaa.

Loistovalinta, suosittelen. Myös ravintolan kauniin tilan vuoksi.

Päivällisburgerit di Trevissä

Seuraavana päivänä päivällistimme samalla porukalla italialais-espanjalais-yleismaailmallisessa di Trevissä.

Listalla on vähän kaikenlaista, mutta burgereita suositeltiin. Rouva otti di Trevin perusburgerin, ja minä valitsin pulled pork burgerin. Possu oli mureaa ja annokseen kuuluneet ranskalaiset rapeita.

Jälkiruoaksi tilasin jättimäisen crema catalanan ja pohdin, miten se oikeastaan eroaakaan crème brûléestä.

Ruoat olivat maukkaita ja miljöö todella hieno. Ruokalistaa voisin ehkä vähän tiivistää ja miettiä, mitä keittiötä haluaisin edustaa kaikkein mieluiten.

Pizzaa Pizzariumissa

Maanantaina, ennen kuin jatkoimme matkaa, nautimme vielä pizzat Hansakeskuksen Pizzariumissa. Ja siis todellakin nautimme. Sijainnin ei pidä antaa hämätä: nämä pizzat olivat parhaita, joita muistan syöneeni aikoihin.

Lounasaikaan tarjottavissa pizzapaloissa oleva pohja leivotaan roomalaisesta pizzataikinasta, jota kohotetaan 48 tuntia. Lounasajan ulkopuolella tarjotaan myös pyöreää pizzaa, jossa on puolestaan napolilaistyyppinen taikina. Lounaspizzojen täytteet haetaan viereiseltä torilta, ja täyteyhdistelmät vaihtelevat päivittäin torin tarjonnan mukaan. Täydellistä.

Ja miten hyvää voi olla pizzapohja, joka on voideltu Nutellalla?

Tällainen Helsinkiinkin!

 * * *

Wäinö Aaltosen museo: ”Suurin kaikista on rakkaus?”

Sunnuntaina ehdimme käydä myös katsomassa kulttuuria. Valitsimme Wäinö Aaltosen museon, joka on tilana hieno ja jonne oli juuri avautunut rakkausaiheinen Suurin kaikista on rakkaus? -näyttely.

Ihastuin erityisesti Tiina Heiskan öljyväritöihin (ensimmäinen kuva alla) ja Markus Kåhren Pidot-videoinstallaatioon (toinen kuva alla), jossa katsoja tuntee salakuuntelevansa toisten ihmisten pöytäkeskusteluja ravintolassa.

Hauskaa oli naureskella myös Kaija Papun Kaikki oli täydellistä -teokselle, jossa 103 polaroidkuvattua henkilöä jatkaa lausetta En halunnut harrastaa seksiä, koska…

* * *

Kävimme myös tarkastamassa Turun linnan. Edellisestä kerrasta olikin jo 16 vuotta: kävimme nimittäin ensimmäisenä seurusteluvuonnamme Rouvan kanssa junarengasmatkalla Etelä-Suomessa, ja Turku linnoineen oli silloin reitillämme. Linna oli edelleen paikoillaan.

Oikeastaan Rouva raahasi minut linnaan katsomaan siellä esillä olleita Saara Ekströmin videoteoksia, joista Rouva piti kovasti mutta joita oli kyllä nähtävillä harmittavan vähän.

Tietysti oli hauskaa nähdä linnakin pitkästä aikaa. Seuraavan kerran sitten, kun tyttökin alkaa ymmärtää asioita.

* * *

Caribia-hotellissa ehdimme pulikoida tytön kanssa toisena iltana.

Vaikka pieni nautti kovasti vedessä olemisesta, uskon, että vielä hauskempaa kylpylässä on muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla, jotka pääsevät esimerkiksi tähän vesiliukumäkeen. Oikeastaan olisi tehnyt mieli laskea se itse, mutta yksin se olisi ollut jotenkin vähän surullista.

Olimme iloisia siitä, että hotellista järjestyi lemmikkihuone, joten Eppukin pääsi mukaan. Olimme sekä hämillämme että iloisia myös siitä, että perillä huone paljastui sviitiksi, jossa oli erilliset makuu- ja olohuoneet. Olihan se tietty huomattavasti miellyttävämpää yöpyä yksivuotiaan lapsen kanssa niin, että hänet sai nukkumaan oven taakse, kun äiti ja isä keikkuivat hereillä pikkutunneille asti toisessa huoneessa.

Koeyöpyminen oli siis erittäin onnistunut, ja jatkoimme matkaamme energisempinä kohti seuraavaa etappiamme. Se taisi olla sen Break-konseptin perimmäinen tavoitekin.

Että moro nyvvaan Tampereelta!

* * *

Loppuun vielä muutama maisemakuva lauantaiselta koiranulkoilutuslenkiltä Aurajoen rannassa.

Sokos Hotels tarjosi bloggarille perheineen kaksi yötä Break Sokos Hotel Caribiassa.