Mitenkäs tässä näin kävi? Meidänhän piti Rouvan kanssa muistaa ottaa myös kahdenkeskistä aikaa ja hankkia silloin tällöin lastenhoitaja vahtimaan tyttöä.

Kävimme kyllä viime elokuussa katsomassa Madonnaa, ja tytön kummi(tus)täti ja -setä tulivat hoitamaan lasta. Syyskuussa anoppilassa ollessamme kävimme kahdestaan katsomassa Puhdistuksen paikallisella kunnantalolla. Ja sitten… Niin.

Uudenvuodenaattona mummo ja pappa vahtivat tyttöä, kun olimme kavereiden häissä (ne samat kummitukset), ja tammikuussa Rouva pääsi katsomaan bändini keikkaa Semifinaliin. Mutta voidaankos näistä mitään laskea oikeastaan kahdenkeskiseksi ajaksi?

No juu, onhan meillä ollut kahdenkeskistä aikaa kotioloissa, oikeastaan joka ilta. Olemme ehtineet tehdä ruokaa ja katsoa jonkin elokuvankin. On siinä silti jotain erilaista, että voi olla hetken kahdestaan jossain muualla kuin kotisohvalla.

Mutta se kuitenkin vaatisi ylimääräistä ponnistelua. Molemmilla on myös ollut niin paljon menoja sekä arki-iltaisin että viikonloppuisin, että kotona loikoilu ei ole ollut yhtään hassumpi vaihtoehto, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Onneksi nyt kuitenkin saimme potkun tehdä jotain kivaa kahdestaan, kun tytön kummitustäti tarjoutui täysin oma-aloitteisesti hoitamaan tyttöä lauantaina. Siis tänään.

Oo! Mitäs mitäs? Saisikohan Boulevard Socialista pöydän?

”Lauantaina on kyllä täyttä… mutta yksi peruutus taisi tulla.”

No mutta sehän riittää!

Malttaisikohan sitä nauttia koko illallisen mainitsematta kertaakaan lasta tai pohtimatta, onko kotona kaikki hyvin?