Salailusta ja peittelystä

Tiedättekö muuten, mikä on isälle kaikkein vaikeinta raskaudessa? 

No se alkuvaihe, kun asiaa pitää peitellä ja piilotella, vaikka tekisi mieli HUUTAA KOKO MAAILMALLE, ETTÄ ARVATKAAPA KETKÄ TÄÄLLÄ ON RASKAANA!

IMG_1048.jpg

Niin, Rouvahan oli pieniin päin jo näihin aikoihin viime syksynä.

Pitkään siitä ei tiennytkään kuin pari ihmistä (tai itse asiassa saatoin ”vahingossa” lipsauttaa parille muullekin), mutta esimerkiksi omille vanhemillemme paljastimme asian vasta juuri ennen joulua – sen jälkeen kun olimme ensin kertoneet asiasta tytölle.

Rouva oli kertonut työkavereilleen jo hieman aiemmin, mikä helpotti vaikkapa pikkujouluja, kun ei tarvinnut teeskennellä alkoholittomuutta siksi, että ”on kipeä” tai ”on menossa seuraavana päivänä johonkin” tai ”jotain”.

Viime syksynä meillä oli sen verran vähän juhlia tai illallisia muun kuin oman perheen kanssa, että kovin suurta ongelmaa Rouvan tilan peittely ei tuottanut. Yksi ilta jäi kuitenkin mieleen, ja se oli lokakuinen illallinen WTD-Natan luona.

Rouva ei halunnut vielä paljastaa uutista, joten sovimme, että yritän vaivihkaa vaihtaa laseja, tai jotain, kun Nata katsoo muualle.

Tai jotain, huhheijaa. Nata oli varannut illalliselle hyvät juomat, muun muassa vuoden 2004 portviiniä. Rouva maistoi juomia sen verran, että lasi kävi huulilla, mutta käytännössä siis joka kerta, kun Nata käänsi selkänsä, tempaisin Rouvan lasin omille huulilleni ja otin hörpyn. Ja huppeliskeikkaa, miten käykään, kun uhrautuu juomaan kahden ihmisen juomat.

Olin varma, että Nata näki touhuni ja ajatteli, että sielläpä on janoinen illallisvieras, kun ei omat juomat riitä.

Mutta ei! Sitten kun lopulta kerroimme Natalle tilanteesta, kysyimme suoraan, huomasiko hän sinä iltana, että join ruokajuomat kaksin käsin. Nata kuitenkin vakuutti, ettei ollut huomannut yhtään mitään.

Olen aivan kamalan huono pitämään salaisuuksia, joten kylläpä helpotti, kun siitä sai alkaa kertoa. Joulun jälkeen siitä tiesi jo lähipiiri, ja helmikuun alussa sain vihdoin kertoa siitä myös blogissa.

Pitkään asiasta ei ole ollut enää epäselvyyttä, eikä pitkään ole enää jäljellä. Alle kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Alle kaksi viikkoa äitiysvapaan alkuun. Ihan tosi jännää.

Kommentit (23)
  1. Meillä esikoista odottaessa oli vastaavassa vaiheessa raskautta opiskelijajärjestön vuosijuhlat, vikat sellaiset ja molemmille toki tilattu alkoholillinen menu. Mies teki urheasti osansa (ja sitten tais joltain kaverin mieheltä löytyä vielä jotain ekstraakin vessareissuilla) ja lopputulos oli ettei todella päästy jatkoille asti. Mutta säilyi piilossa 😀

  2. Meillä myös salassapitäminen oli hankalaa, kun itse poltin silloin ja hetihän ihmiset tietää, että jotain on nyt meneillään kun en polttanutkaan. Molemmille kolmas lapsi, ensimmäinen yhteinen ja yhdessäoloa tulee vasta kaksi vuotta ja tyttö jo 8kk 😀 itsekkään oikein osannut asennoitua, saati sitten kertoa ihmisille, varsinkaan omille vanhemmille. Mieheni ei uskaltanut kertoa vanhemmilleen pitkään aikaan, koska häntä jännitti saman verran kun piti esikoisestaan kertoa, koska oli itsekkin vasta alle 18 silloin.

    1. Tuo on kyllä aika helppo havaita, joo 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *