Täydellinen illallinen Ravinteli Huberissa
Kyllä olivat kuun ja tähtien asennot juuri oikeat, kun kävimme Tampereella Ravinteli Huberissa (Aleksis Kiven katu 13, Tampere).
Särkänniemen lisäksi Huber oli toinen pääkohteemme Tampereen-retkellämme, ja varasimme pöydän heti ensimmäiselle illalle niin, että meillä oli pari tuntia aikaa käydä hotellilla majoittumassa.
Huberissa kävimme syömässä edellisen kerran neljä vuotta sitten, kun tyttö oli suurin piirtein pojan ikäinen. Ruoka oli silloinkin loistavaa, joten odotukset olivat korkealla.
Lasten kanssa kun liikeessä olimme, heidän jaksamisensa oli tietty suurin huolenaiheemme. Edellisellä kerralla Huberissa emme nimittäin tainneet päästä jälkiruokiin asti lainkaan.
Tyttöä briiffasimme jo etukäteen, että tämä on sitten isille ja äidille tärkeä juttu. Viisivuotias sen jo ymmärtää.
Poikanen ei puolestaan nukkunut aiemmin päivällä junamatkalla kuin pienen hetken, mutta nukahti sentään rattaisiin, kun lähdimme kävelemään kohti ravintolaa. Perillä hän jatkoi uniaan tovin ja heräsi, kun alkuruoat olivat jo pöydässä.
Hän sai maistella kaikkea – ja maistelikin – ja muuten pidimme hänet tyytyväisenä leivällä, jota otimme kotoamme mukaan useamman viipaleen.
Alkuun otimme Paistettua kotijuustoa, porkkanaa & ruista sekä Härkää Tartar, kanamunaa & kaprista. Vahva aloitus illalliselle.
Pääruoaksi tilasimme puolen kilon Mixed Grill -satsin, joka sisälsi marmorihärkää, häränhäntää ja possun niskaa. Jotta lihaa olisi varmasti tarpeeksi, otimme vielä hevosta, jota Rouva ei ollut maistanut aiemmin. Kaikki hiiligrillissä kypsennettyjä, nam!
Lisukkeiksi tilasimme pikkelöidyt kasvikset, varhaisperunaa, kukkakaalia ja pähkinää sekä ranskalaiset. Dippeinä oli bearnaise-kastiketta ja kaprismajoneesia. Ruokaa oli riittävästi.
Liha oli aikalailla täydellistä. Taisin pitää eniten marmorihärästä, joka oli myös tytön suosikki. Hän huokaili useaan otteeseen, miten herkullista kaikki on. Osa siitä meni varmasti sen illallisen tärkeyden korostamisen piikkiin, mutta kyllä hän söi myös hyvin tukevan annoksen ja halusi jopa lisää. Ja maistoi aivan kaikkea, ihana pieni ennakkoluuloton pieni.
Poikanenkin sai pehmeää häränhäntää, mutta kokolihaan tottumattomana hän ei sitä kovin montaa murusta jaksanut pureskella.
Lisukkeet olivat nekin mainiot. Erityisesti ihastelin pikkelöityjä kasviksia, jotka maistuivat kovin raikkailta lihaisten pääruokien rinnalla.
Koska olin päättänyt, että tällä kertaa syömme myös jälkiruoat, varasin mukaan myös tussit ja piirustuspaperia, ettei vaan tulisi mitään tylsistymistä, josta seuraisi seinille hyppelyä. Pojalle annoimme lisää leipää ja vahvimman aseemme: pullollisen maitoa.
Tilasimme jälkkäriksi yksimielisesti Valkosuklaaganache, mantelia & sitruunaverbenajäätelöä -annokset. Erinomaista! Tytölle verbenajäätelö oli hieman erikoista, mutta valkosuklaaganachea hän ihasteli.
Poikanen sai listan ulkopuolelta oman erikoisherkkujälkiruokansa: tuoreita mansikoita. Hetkeä myöhemmin totesimme, että on parasta kietaista lautasliina kaulan ympäri suojaamaan paitaa.
Voi kyllä! Kyllä Huber oli juuri niin hyvä kuin muistimme, ja ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kiitos siis sekä Huberille että kaikille seuralaiselleni tästä! Muistelemme tätä illallista ja koko matkaa vielä pitkään.
Milloinkas tullaan uudestaan Tampereelle?
Lue myös
Junamatkasta Tampereelle ja
Särkänniemen-retkestä.