Voi perse.

Anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta nyt ei oikein muutakaan tähän tilanteeseen keksi.

Olen nyt pidemmän aikaa ollut todella maassa sekä harmissani siitä, että minua ahdistaa. Mikäpä sen mukavempaa, kuin harmitella ahdistustaan ja harmistua lisää?  – Niinpä.
Harmistusahdistukseni on edennyt niihin svääreihin, että olen joutunut pyytämään Eetulta muutamaan otteeseen asiaa anteeksi.

Mikä minua sitten niin kovin nyt harmistuttaa, häät ja kaikki tulossa – koko elämä edessä

NO SEPÄ SE. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Ajatukseni häistä, tulevaisuudesta, minusta ja Eetusta, omistusasunnosta, lapsista ja kaikesta eivät olekaan enää ajatuksia, vaan totista totta, asioita, jotka odottavat minua aivan kulman takana.  Vaikka hääpäivä on kaunis jolloin kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä solmii liiton keskenään, punkee samalla mieleeni ajatus ’’lukkoonlyömisestä’’ – hääpäivänäni lyön lukkoon tulevaisuuteni, ajan kohti vanhuutta ja housuihin pissaamista. Lyön lukkoon lasteni isän, miehen, jonka kanssa hankin satojentuhansien eurojen lainan ja pari muuta kivaa pikku muistoa.

Stressaako vai mietinkö liikaa?

Mietin liikaa, liian usein ja liian hartaasti.

Kysymys ei missään nimessä ole siitä, etten haluaisi tulevaisuuttani jakaa Eetun kanssa. Tiedän Eetun olevan se mies, jonka kanssa haluan elämäni jakaa, ihminen, jolle tahtoisin antaa niin paljon enemmän kuin voin, ja ihminen, joka on aina siinä. Uskon minua jännittävän enemmänkin se, osaanko olla vaimo, tai tuleva äiti ja kuinka paljon nämä asiat loppujen lopuksi vaikuttavatkaan minun identiteettiini muiden sekä itseni silmissä.

Minulla on ollut aina selkeä tie kohti naimisiin menoa. Poikaystävä, avopuoliso, kihlattu, häät, lasteni isä. Niin olen asian ajatellut jo yläasteella. Ajatukset voivat olla usein hyvin kaukaisia ja niiden toteutumiseen tai toteuttamatta jättämiseen saattaa kulua pitkiäkin aikoja. Välillä liidellään kotkan lailla kohti maalia, ja ollaanhan sitä stiplattukin useampaakin kertaan.

Nyt olen kuitenkin menossa kohti maalia ja lujaa. Nuoruus ja lapsuus saavat jäädä taka-alalle, kun minä astelen useamman tuhannen euron mekossani kohti yli 20tuhannen euron hääpäiväämme. Auts, sanoinko tuonkin ääneen? Olemme suunnitelleet kaikki tarkasti, olemme halunneet panostaa meidän päiväämme artisteja myöten ja uskon sen päivän olevan maailman ihanin, kaunein ja mahtavin päivä – ainakin ennen ensimmäistä lasta.

Mutta silti, tässäkö se on, se aikuisuus, josta silloin jo yläasteella unelmoin? Laskuja, laskuja, laskuja, laskuja ja vähän lisää laskuja. Sitäpä se kai on, mitäpä muutakaan?

Se on paljon muuta, tiedän. Se tulee tuomaan uusia ihmisiä elämään, mahtavia seikkailuja, naurua, itkua, parkua ja pitkiä haleja. Se on kaikkea sitä, mitä haluan, mitä toivon ja mistä unelmoin.
Olen kuitenkin persoonaltani ihminen, joka pohtii asioita liiankin pitkälle, jonka jälkeen ahdistus on kuin suuri ja tuntematon putki ilma tunnelin päässä pilkahtavaa valoa. Juuri silloin , kun näin käy Eetu on siinä, mun kyljessä kiinni, me kaikki; minä, Eetu ja kaksi koiraa yhdessä neliössä, vaikka kotona niitä olisi  niitä yli viisikymmentä. Silloin tajuan, että tätä se on, tämän haluan ja tänne minä kuulun.

Onko kukaan kokenut samanlaisia ajatuksia?

– Kiira

-Korostan näin alkuun, että meillä kaikilla on unelmia, unelmia, joita ei välttämättä tule koskaan saavuttamaan, ja unelmia, joita ei edes oleta tapahtuvaksi. Tämä blogiteksti perustuu siis täysin haaveiluun, enkä oleta polttarieni menevän tällä kaavalla, saati harmistu jos niin ei käy.-

Unelmien polttarit, miksi ulkomailla?

Matkustelemme paljon muutenkin, joten ensimmäinen toiveeni polttareihin liittyen oli, että voisimme pitää ne Suomen kamaran ulkopuolella. Matkustaminen ei kuitenkaan ollut ainoa syy. Asumme kantakaupungin alueella, joten baari-ilta Helsingissä, yli hinnoitellussa baarissa ja 2km säteellä kodistamme yöpyminen ei oikeastaan tunnu huikealta ’’once in a life time’’-kokemukselta, joka mun tarvitsisi kokea polttareissa.

Lisäksi kun puhutaan rahasta, saattaa ulkomaille matkustaminen tulla huomattavasti edullisemmaksi, kuin Suomeen jääminen. (Huomatkaa superpihin tyypin ajatusmaailma, ajatuksena heti raha)
Mietitään esimerkiksi Gdanskia, jossa eläminen on edullisempaa kuin Helsingissä. Ravintolaillallisen saa 15€ juomineen, drinkkejä3-5€ ja yöpyminen on edullista AIRBNB:ssä. Edullisuuden lisäksi, ulkomailla polttarien järjestäminen tarkoittaa myös, että kaikki mukaan tulleet saavat kokea jotain uutta rahalla mitä polttareihin laitetaan.

Mieluummin muutama päivä, kuin yksi päivä ympättynä täyteen

Kun saan ystäviä kokoon, samaan aikaan yhteen paikkaan, olisin heidän kanssaan mieluiten niin kauan kuin mahdollista olisi. Vaikka unelmieni polttarit kestäisivät useamman päivän, ymmärrän ettei kaikille ole siihen mahdollisuutta. Siksi unelmieni polttareissa tekisimme asioita, joihin kaikki voisivat osallistua. Eli, jos ajatuksena olisi lähteä ulkomaille, toivoisin, että jotain tehtäisiin myös Suomessa ihmisten kanssa, jotka eivät pääse matkalle asti. Tietenkään kaikkea aktiviteettia ei voi järjestää niin, että jokainen haluaisi/pystyisi niihin osallistumaan, joten osallistumis- pakkoa ei olisi kenelläkään – tämän olen myös omille kaasoilleni ilmoittanut.

Naurua, kipeitä vatsalihaksia, poskipäidenpunotusta ja hölmöjä vitsejä

En tarvitse tanssituntia, pakohuoneita, yksityistä cross fit treeniä yms. En toivo strippareita, tylsiä nolaamisyrityksiä, exien muistelua, tai satojen eurojen huippu illallisia.
Nautin kuitenkin urheilusta, ja unelmieni polttareissa voisi olla jotain aktiviteettia, johon kaikki voisivat osallistua. Lisäksi olen sanonut, että jos polttarini sijoittuisivat joulun ajalle, toivoisin pääseväni paikalliselle joulutorille fiilistelemään tunnelmaa. Kaikista hauskinta olisi kuitenkin nauraa tyhmille vitseille,pelata korttia tai lautapelejä, keskustella, laulaa, tanssia, ja olla yhdessä.

Loppujen lopuksi, en toivo unelmien polttareiltani paljon, oikeastaan suurin toiveeni on ollut poistua Suomesta ja saada minulle tärkeitä ihmisiä samaan aikaan samaan paikkaan.

AINIIN! tärkeä! Toivon, että polttarit tulevat minulle yllätyksenä, mutta kuitenkin niin, että saisin vihjeitä ennen sitä. Kaikki minut tuntevat tietävät, etten pidä ajatuksesta, että joutuisin pakkaamaan 5minuutissa kaikki tavarani ja lähteä juosten seuraavaan pisteeseen.

Jään itse innolla odottamaan minkälaiset polttarit minulle järjestetään. Kaikki kaasoni ovat keskenään hyvin erilaisia, ja täten näkevät tietyllä tavoin myös minut erinäkökulmista. Onneksi uskon, ja tiedän, että monen näkökulman yhteis summa tulee antamaan ikimuistoisia hetkiä minulle tärkeiden ihmisten keskellä. 

-Kiira