Kurpitsagnocchit

Gnocchi di zucca. Kevyempi ja syksynmakuisempi versio perunagnoccheista. Eihän se vaikeaa se gnocchien tekeminen ole, mutta aikaa menee ja sotkua tulee. Hinta-laatusuhde on kuitenkin jotain niin muuta, kuin kaupan vakuumipakatuissa valmisversioissa.

Kurpitsagnocchit (neljälle)

• 300 g jauhoista perunaa
• 400 g kurpitsaa, ilman kuorta, kuutioina
• 1 kananmuna
• ainakin 2 dl jauhoja (tod. näk. enemmän, jotta riittää sekä taikinaan että jauhottamiseen. Unohdin mitata, paljonko lopulta upposi)
• suolaa
• oliiviöljyä

Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolatussa vedessä. Kuori ja survo ilmavaksi muusiksi.

Kierittele kurpitskuutioita oliiviöljyssä ja suolaa. Paahda 180-asteisessa uunissa  leivinpaperilla peitettyinä puolisen tuntia, tai kunnes haarukalla kevyesti painaminen lähes hajottaa rakenteen:

Purista kurpitsapalat soseeksi ja sekoita perunamuusiin. Mausta suolalla. Jäähdytä hetki. Lisää joukkoon kananmuna. Sekoita jauhot mukaan vähitellen, kevyesti vaivaten, kunnes taikina ei enää tartu käsiin (pahasti). Niin kuin Kivistössäkin todettiin, älä vaivaa liikaa. Taikinan pitäisi jäädä ilmavaksi.

Muotoile taikinasta tankoja hyvin jauhotetulla alustalla ja leikkaa tangot parin sentin paloiksi. Jauhota valmiit palat hyvin (etteivät tartu toisiinsa) ja siirrä kulhoon tai leikkuulaudalle odottamaan.

Keitä gnoccheja kiehuvassa, suolatussa vedessä pari minuuttia tai kunnes ne nousevat pintaan. Tämä kannattaa tehdä pienissä erissä ja vahtia skarppina kattilan vieressä reikäkauha kädessä. Valmiita gnoccheja voi myös paistaa hetken runsaassa oliiviöljyssä. Näin ne saavat mukavan pinnan.

Tarjoa perinteisesti salviavoin kanssa tai ole radikaali ja kokeile oliiviöljyä, saksanpähkinöitä, timjamia ja parmesaania.