Olen leiponut ja kuvannut ja kirjoittanut valmiiksi tälle sunnuntaille. Sitten sattui Norja. Suretuttaa ja ja järkytyttää. Kuvat ja suunnittelemani tekstit näyttävät minusta nyt lähinnä sopimattomalta, kuvottavalta ruokapornolta. Niiden aika ei ole nyt. Ehkä taas myöhemmin.
Toki sanotaan, että on tärkeää olla antamatta pelolle ja hulluille valtaa omasta elämästä. Harrastukset helpottavat oloa ja elämä jatkuu. Mutta ei vielä tänään.
Leivoin ensimmäisen pizzan alusta asti itse 5 vuotta sitten. Ja sille tielle olen jäänyt. Pizza on se ruoka, jossa olen hyvä. Jota olen harjoitellut ja kehitellyt. Jota rakastan.
Kaikki alkaa taikinasta. Jos pohja onnistuu, on lopputulosta vaikea pilata (paitsi kinkkusuikaleilla ja ananaksella, hyi!).
Sekoita jauhoihin hiiva ja ripaus suolaa. Lisää vettä vähitellen ja samalla sekoitellen. Mikäli vettä hulahtaa sekaan liikaa, voit pelastaa tilanteen lisäämällä jauhoja. Taikinan ei pitäisi olla niin märkää että se tarttuu kokonaan käsiin, mutta sen on kuitenkin pysyttävä koossa.
Seuraavaksi tarvitaan sopivasti rakkautta ja hellää vaivaamista. Painelemista ja venyttelyä. Tavoitteena on pehmeä, joustava pallo, joka kestää venyttämistä hajoamatta. Kun taikina on tässä vaiheessa, jauhota se kevyesti ja kääräise tuorekelmuun. Jätä hieman kohoamisvaraa (kuva alla vasemalla) and watch the magic happen!
Kun taikina on paisunut sen verran, että kelmu alkaa jo uhkaavasti kiristää (kuva oikealla yllä), poista kääre ja muotoile pohjaksi.
Oikein vaivatun ja kunnolla kohotetun taikinan tunnistaa siitä, että sen voi muotoilla ilman kaulinta. Kevyt pyörittely ja venyttely riittävät. Tasaista ympyrää on turha tavoitella. Reunat saavat olla keskustaa paksummat.
Täytön tärkein vaihe on paseeratun tomaatin levittäminen (kuva yllä oikealla). Ohuesti. Ei liikaa, sillä liika kosteus tekee pohjasta löysän ja ällöttävän. Eikä missään nimessä mitään pyreitä tai murskia.
Muiden täytteiden määrän tai järjestyksen kanssa ei sitten tarvitsekaan hienostella, päälle vaan oman maun mukaan ja uuniin!
Paistoaika riippuu niin monesta tekijästä (uuni, pohjan paksuus, täytteen määrä) että tarkkaa numeroa on vaikea antaa. 7-15 minuuttia 225 asteessa riittänee yhdelle pizzalle. Kahta on turha yrittää paistaa samanaikaisesti.
Omat täytteet tällä kertaa:
Muita kestosuosikkiyhdistelmiäni:
tai:
Päälle lisätään paiston jälkeen tuoretta oreganoa. Syödään sohvalla enimmäkseen käsin, poikaystävän kainalossa ja katsotaan samalla jotain sen valitsemaa idioottileffaa.
Oi pizzalauantai, pian olet taas täällä!