Pääsin viikonloppuna poimimaan omenoita setäni puutarhaan, joka on varsinkin kesällä oikea aarreaitta. Siellä kasvaa omenoiden lisäksi luumuja, kirsikoita, vadelmia, karviaisia, viinimarjoja ja vaikka mitä ihania kukkasia pioneista ruusuihin! Ovat muuten kaikki luomua lähiruokaa. Sain myös tietää, että puutarhan reunoilla kasvaa kaksi jasmiinipuuta. Aion ehdottomasti mennä ensi vuonna kerämään jasmiininkukkia heti kun puut puhkeavat kukkaan, niistä […]

Unohdin isoäitini syntymäpäivän kuukausi sitten. Tarinaan liittyy monia erilaisia lieventäviä asianhaaroja, mutta kyllä, olen kamala ihminen ja vihaan itseäni. Vaikkei isoäitini ainakaan myöntänyt pahastuneensa siitä, päätin yrittää hyvittää unohdukseni. Lahjaksi ostin (mielestäni Iittalan hienoimmat) Senta-punaviinilasit, sillä yli 70-vuotiaat isovanhempani eivät omistaneet lainkaan viinilaseja. Juhla-ateriaksi loihdin uunileipiä ja vihreitä vihanneksiä, kuohuviiniäkin oli tarjolla. Todellinen valttikorttini oli […]

Okei, nyt on syksy: lehdet lentää, ulkona on kuolettavan kylmä, ja tekee mieli syödä lämpimiä uuniruokia. Kuulostaa ihan Gloria Ruoka&Viiniltä puhua uunissa tehdyistä ihanista lämpimistä ruuista syksyn pimetessä, mutta näin se vain on. Ihania syysneuleita sen sijaan en kaipaa vieläkään, niissä tulee ällöttävä hiki kun juoksee myöhässä luennolle. Blogin kannalta syksy näkyy konkreettisimmin kuitenkin suttuisina […]

Mieleni on jo kauan tehnyt mieli leipoa kakku, viime kerrasta kun on vierähtänyt tovi. Halusin kokeilla jotain ihan uutta ja silmääni osui sattumalta pavlovan ohje. En ollut koskaan aiemmin edes maistanut pavlovaa, lähinnä se on tullut tietoisuuteeni erilaisten Arvostele mun illallinen -tyyppisten TV-ohjelmien kautta. Kuten useimmat luultavasti jo tietävät, pavlovan pohjana on yksi valtavan suuri […]

Boom Kah! Huomenna on perjantai! Viikonloppuna on hyvä tilaisuus kerätä kaveriporukka saman pöydän ääreen. Ei haittaa, vaikka ruokailuryhmä olisi vähän pieni ja tuolit loppuisivat kesken: tuolien väliin voi hyvin ahtaa parvekejakkaroita. Vakavaa ei ole sekään, jos ruokailuryhmä puuttuu vaikka kokonaan ja istutaan lattialla. Lyhyellä varoitusajalla on kokemukseni perusteella parasta tapa järjestää tapaamisia: viikkokausien etukäteisjärjestelyllä loppujen […]

Hedelmien ja muun terveellisen tärkeyttä tuskin kukaan lähtee kiistämään. Itsekin tiedostan hedelmien tärkeyden ja ihan aidosti jopa pidän hedelmistä. Jotenkin niiden syöminen aina unohtuu: on paljon helpompi ostaa iltanaposteltavaksi jotain muuta herkkua, esimerkiksi sipsiä. Otto sen sijaan on varsin taitava sekä ostamaan että syömään hedelmiä. Itsekin satunnaisesti saatan banaanin tai kaksi napostella, mutta kokonaiskulutus on […]

  Pitkästä aikaa risottoa, pitkästä aikaa bloggaamista! Yliopisto-opiskeluni ansiosta minulla on mainio etuoikeus syödä opiskelijahintaista lounasta päivittäin. Sen ansiosta olen myös juossut viimeiset kaksi viikkoa uupuneena ympäriinsä ja estynyt bloggaamasta. Mutta uskokaa tai älkää, sain innoituksen tähän risottoon Bryggen lounaalta. Opiskelijoille suunnattu kasvisravintola Brygge on muutenkin laitoskeittiöravintolaksi poikkeuksellisen hyvä, usein luulee syövänsä ihan oikeassa ravintolassa. […]

Kun olin lukion ensimmäisellä ja tulin tänne Turkuun käymään, teki isoäitini minulle ensimmäistä kertaa ”italialaista kasvispiirakkaa”. Piirakka oli niin hyvää, että aina tullessani Turkuun käymään, oli minua odottamassa uunituore kasvispiirakka. Rakastin kyseistä piirakkaa niin paljon, että sain isoäidiltäni reseptin, ja leivoinkin sitä aina ystävilleni kun he tulivat käymään. Vähän yli vuosi sitten muutin takaisin Turkuun, […]

Lapsena ja vähän vielä aikuisenakin olen saanut kärsiä harvinaisesta nimestäni. Einoa ei löydy Kermansavi-nimimukeista, ei nimikylteistä, ei nimitarroista, ei mistään. Kerran tosin näin Citymarketissa ritsan, jossa luki Eino. En ole kuitenkaan ikinä ollut erityisemmin ritsojen perään, joten sekin jäi hankkimatta. Viime kesänä sain kuitenkin Turkuun ikioman nimikahvilan! Pitäkää nimimukinne ja -kylttinne, ritsoista puhumattakaan. Minulla on […]

Valitettava tosiasia on, että tänään alkoi syyskuu. Ajatusta alkavasta syksystä on kuitenkin hyvä pitkittää mahdollisimman pitkälle, joten söimme perjantaina viimeiset kesäperunat nicoise-tyyppisessä salaatissa. Nicoise on itselleni tärkeä ruoka. Reipas vuosi sitten, viime kesänä, istuin erään valloittavan pellavapään kanssa Aurajoen rannassa katselemassa veneitä. Tuntikausien ulkona istuskelusta tuli tietenkin nälkä, jolloin pellavapää tokaisi, että mulla ois kyl […]