Onneksi elämässä on (ainakin vielä toistaiseksi, tekisi mieli huomauttaa) kivoja asioita, vaikka arki onkin hyvin monotonista (ja tylsää!) (ja tiedän, tiedän, edellä mainittu on kyllä hyvin kulunut vuoden 2020 fraasi, mutta myös niin valitettavan totta.) Anyways. Onneksi on Spotify ja hiljattain ilmestynyt Your Top Songs 2020 -listaus. Mun vuoden kuunnelluin artisti on Fedez eli Chiara Ferragnin Baby […]

Oi marraskuu, onneksi olet ihan just ohitse. Ei tuu ikävä, vaikka toki näin melkein jälkiviisaana on helppo sanoa, ettei se nyt ihan niin paha ollutkaan. (Mutta kyllä se silti taisi olla. Erityisen harmaa, kylmä ja hankala marraskuuksi, sanoisin.) Mutta nyt, marraskuu 2020 biiseinä ja ajatuksina, olkaa hyvät. Vaikka kuukausi oli pitkä ja raskas, sen soundtrack oli […]

En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta marraskuufiilistelyni on muuttunut totaaliseksi kärvistelyksi. Eilen tekstailin sisareni kanssa, että mitä ihmettä, ei tämä aikaisemmin ole näin kaamealta tuntunut. On vain niin hurjan pimeää, koleaa ja rehellisesti sanottuna järkyttävän tylsää. (Toisin sanoen: ei paljon aamusumut tai muut innosta. Terveisiä itselleni sinne marraskuun alkuun siis.) Samanaikaisesti mun ei todellakaan tee mieli pukeutua […]

Itkettää, naurattaa, kummastuttaa, hymyilyttää. Minä muistan. Ja ennen kaikkea minä tunnen, vaikka harvoin se ulospäin näkyykään. Suru tuntuu epäuskolta, järkytykseltä, ärsyyntymiseltä, ristiriitaiselta, kaipaukselta, pistävältä. Joskus ajattelen sen olevan kallein aarteeni, sillä se muistuttaa kaikesta siitä kauniista, hyvästä ja rakkaasta. Joskus taas tekee mieli huutaa, että olkaa hyvät, ottakaa tää jo pois multa. Suruun tekee mieli käpertyä […]

Vaikka olen kärsinytkin melko voimakkaasta, iltapainotteisesta väsymyksestä viime päivinä, ei marraskuu toistaiseksi ole ollut yhtään hullumpi kuukausi. (Paitsi tietty viime viikko: omg. Yhdysvaltojen maantiede tuli tutuksi, samoin CNN:n juontajat.) Tärkein kommenttini: <3 Kamala Harris <3 Anyway, takaisin mun europpalaiseen marraskuuhuni. Luxemburgin vaellusreitit ovat yllättävän monipuolisia ottaen huomioon maan lilliputtimaisen koon. Oma suosikkini on Saksan rajalla sijaitseva Müllerthal […]

Teen väitöskirjaa toista vuotta museologian laitoksella brittiläisessä yliopistossa. Aiheeni on taidehistoriallis-museologinen ja liittyy modernin arabialaisen taiteen (modern Arab art, arabiaksi al-fann al-hadith) instituuttien historiaan. Olen nyt ns. tutkimusvapaalla eli tekemässä kenttätutkimusta. Palasin hetki sitten Jordaniasta, jossa olin arkistoissa ja jonne palaan keväällä, mikäli tilanne sen sallii. Lokakuussa 2021, inshallah, aloitan ns. writing up -jakson, joka huipentuu fyysiseseen väikkäriin […]

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät. Mun koko viime yö ja tämä päivä ovat kuluneet jenkkivaaleja seuratessa. Suurin akuutti ilonaiheeni onkin ollut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola, jota olen fanittanut jo yli kymmenen vuotta. Ihana Mika ja kutkuttavat paikat. (Ja kiitos Yle mielenkiintoisista aamuöisistä analyyseistä.) Mielessäni on ollut myös neljän vuoden takainen marraskuu ja vaalivalvojaisemme New Yorkissa – […]

Kaksi asiaa jotka minua auttavat surussani ovat kirjallisuus, eritoten runot ja autobiografiset tekstit kuolemasta, ja musiikki. Hieman isoäitini kuoleman jälkeen luin Krista Launosen Ofelian suru -teoksen, joka kosketti syvästi. Nyt isäni kuoltua olen lukenut paljon Joan Didionin Maagisen ajattelun aikaa. Ja runoja! Kasapäin runoja. (Joista osa saa minut kirjaimellisesti raivon partaalle. On muuten mielenkiintoista huomata, kuinka jotkut värssyt […]

Ajatuksissani juuri nyt: kulttuuri ja kauneus (otsikointini on tosin siinä määrin harhaanjohtavaa, että ensiksi mielessäni pyörivät Yhdysvaltojen lähestyvät vaalit, maailman henkinen ja fyysinen tila [hello, Weltschmerz], Macronin puheet, Jordanian kansallisarkiston mahdollinen avautuminen ja meitä kaikkia koskettava kysymys milloin tämä kaikki loppuu? No, ei varmaankaan kovin pian, joten parempi keskittyä asioihin, joihin voin vaikuttaa: vastuulliseen COVID-19-käyttäytymiseen, kuluttamaani […]

Tervehdys pitkästä aikaa. Kuinka voitte? Mun impromptu-kirjoitustauko venyi useamman kuukauden mittaiseksi. On ollut vähän kaikenlaista, kuten varmasti melkein kaikilla. (Kaikenlaista tosi ihanaa ja aika kamalaa myös. Vaikuttaa vuoden 2020 teemalta.) Oli ihana pitkä kesäloma, rakkaan ystävän kainalo, aikaa olla äidin, sisaren ja isoisän kanssa, lempeitä sunnuntaiaamupäiviä, uusia lempibiisejä ja monta aperol spritzia. Toisaalta elämä näytti […]