Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja niinhän se on. Suuren surun keskelläkin elämässä on paljon kauniita, ilahduttavia ja ihastuttavia asioita. Aivan ensimmäiseksi minun on mainittava Anu Tuomisen Huomenna tänään on eilen -näyttely Taidehallissa. Näyttely on kerrassaan mahtava; oivaltava, koskettava, samaistuttava. Siis kertakaikkisen erinomainen. (Ja sanottakoon, että kun vuoden alussa kävin läpi suomalaisten museoiden ja muiden kulttuuri-instituutioiden […]

Kazakstanilainen ystäväni ja sielunsisareni opetti minut käyttämään huivia New Yorkissa à la babushka eli peittämään sillä hiukseni, huivin tyypistä riippuen joko sidottuna kaulan eteen tai kiedottuna taakse. Erityisesti aina Pietarissa kiedonkin huivin hiusteni peitoksi (huivit yleisesti ottaen ovat suosikkejani: en hirveästi pidä hatuista, eritoten pipot eivät mielestäni sovi päähäni sitten yhtään. Ne ovatkin vain hiihtolatukuteita itselleni.) […]

1. Läheisen menettäminen ei tunnu pelkästään surulta. Se on myös epäuskoa, järkytystä, ärsyyntymistä ja lamaantumista. Toisaalta se on myös sydäntä lämmittävää kiitollisuutta ja rakkautta siitä, mitä oli. Välillä itkettää, välillä naurattaa, välillä olo on tyhjä. Ei haluaisi avata ulko-ovea enää yhdellekään lähetille, vaikka kaikki kukkalähetykset ja muut toivotukset lohduttavat. Kaupassa taas ei haluaisi kohdata enää […]

Viime kuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta ensimmäisestä Pietari-matkastani. Vuonna 2009 olin 17-vuotias lukiolainen, jota kiinnosti ennen kaikkea bolševikkien Venäjä, Lenin ja vallankumoukset. Kymmenen vuotta myöhemmin minua kiinnostaa lähinnä Romanovien aika ja keisarillinen Venäjä, etupäässä Katariina Suuri ja Aleksanteri II, sekä palatsiarkkitehtuuri ja yksityisten, sitten kansallistettujen taidekokoelmien kohtalo. Viimeisen kymmenen vuoden aikana minä olen valmistunut kahdesta […]

En niinkään perusta fyysisistä detox-kuureista. Kaikki ne joita olen kokeillut (siis kaikki hurjat kaksi) saivat minut vain kaamean nälkäiseksi (enkä voi sietää itseäni nälkäisenä – olen kuin the devil who wears Prada). Mutta henkiset detox-jaksot, niillä olen usein. Ja tietysti nyt, tammikuun alussa, uuden vuoden ja vuosikymmenen alkaessa, detox on itselleni ajankohtainen. Omaan henkiseen detoxiini kuuluvat […]

Puhutaanko vielä uudenvuodenlupauksista vai ovatko ne jo totaalisen passé? Kuuluun heihin, jotka aina vuoden vaihtuessa lupaavat kaikenlaista, ovat totaalisen innostuneita uudesta alusta ja puhkuvat intoa. (Toisaalta, mielestäni uusi alku voi aivan hyvin tapahtua myös toukokuisena keskiviikkona, ei siihen uutta kalenterivuotta tarvita, sillä kyse on ennen kaikkea tunteesta.) Mietiskelin loppuvuonna elämääni ja kuvioita tullen siihen tulokseen, että voin parhaiten, […]

Hyvät ystävät, aivan ensimmäiseksi toivotan teille kaikille kaunista, lempeää ja mielekästä vuotta 2020. Olkoon uusi vuosi meille hyvä: täynnä taikaa, rakkautta, onnistumisia. Olkoon tarpeeksi lämmintä vettä, olkoon kahvimme maukasta, aamiaiset tarpeeksi pitkiä, maanantait miellyttäviä ja ympärillä paljon rakkaita. Nukahdin eilen jo ennen kello kymmentä ja heräsin vasta yhdeksän jälkeen. Noin kahdentoista tunnin yöunet tekivät hyvää, […]

En pitkästytä teitä (ja ennen kaikkea itseäni) kertaamalla tätä vuotta juurta jaksain, mutta totean, että olipa harvinaisen kamala ja upea vuosi. Jos olisin tiennyt kambodžalaisella saarella helmikuussa, millaisia murheita vuosi tuo tullessaan, kenties en olisi koskaan noussut mantereelle vievään lauttaan. Mutta: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ja kyllä tässä vuodessa riitti myös paljon kauneuttakin. […]

Helsingin taidetarjonta on mielestäni juuri nyt parasta vuosiin (ellei jopa koko vuosikymmenen parhainta). Eli erinomaisia uutisia lomalaisille ja taidenautiskelijoille. Ragnar Kjartanssonin the Visitors, Kiasma Aivan ensimmäiseksi on mainittava Ragnar Kjartanssonin the Visitors, jonka Guardian nimesi 2000-luvun parhaimmaksi teokseksi. Upea se todella on: koskettava, samaistuttava, henkilökohtainen, jaettu…Se on niin hyvä, että veisin sinne koko sukuni, mikäli viettäisimme joulua Helsingissä, […]

Mistä tietää, että kaupunki on todella taianomainen? No esimerkiksi siitä, kun siellä viihtyy vuoden pimeimpänä, koleimpana ja kylmimpänä aikana. Ja juu, Pietari, lempikaupunkini, on juuri sellainen. (Toinen kaupunki, joka tuntui kertakaikkisen taianomaiselta kylmänä ja sateisena tammikuisena päivänä on muuten Napoli. Kaupunki on varmasti aivan mieletön aurinkoisena loppukevään päivänä…) Mutta niin, takaisin Pietariin. Minun oli tehtävä […]