Journey

22.12.2019 Celine

Taide- ja kirjavinkkejä joululomalle

Helsingin taidetarjonta on mielestäni juuri nyt parasta vuosiin (ellei jopa koko vuosikymmenen parhainta). Eli erinomaisia uutisia lomalaisille ja taidenautiskelijoille.

Ragnar Kjartanssonin the Visitors, Kiasma

Aivan ensimmäiseksi on mainittava Ragnar Kjartanssonin the Visitors, jonka Guardian nimesi 2000-luvun parhaimmaksi teokseksi. Upea se todella on: koskettava, samaistuttava, henkilökohtainen, jaettu…Se on niin hyvä, että veisin sinne koko sukuni, mikäli viettäisimme joulua Helsingissä, sillä olen varma, että se kostettaa miltei jokaista sisaruksista isoisään.

Kjartanssonin ”Scandinavian Pain” -installaatio.

Maailmalta löysin itseni: Helene Schjerfbeck, Ateneum

Ateneumissa voi puolestaan ihastella Schjerfbeckin maailmoja (ja, let’s face it, Schjerfbeckia ei voi koskaan nauttia liikaa, eihän). Tämä näyttely keskittyy Schjerfbeckin matkoihin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.

Mieliala: Helsinki 1939-1945, HAM

HAM:n näyttely tarjoaa hieman melankolisesta aiheestaan huolimatta erinomaisia ”herkkuja”: näytillä on lukuisia Elga Sesemannin töitä. Ah kuinka ihanaa! Sesemannia ei nyt kuitenkaan ihan hirveästi näe. (Ja hänen teoksensa ovat mitä upeimpia.)

Birger Carlstedt: Kultainen kissa, Amos Rex

Amos Rex esittelee Birger Carlstedtin (1907 – 1975) elämäntyötä kattavassa näyttelyssä, joka käsittää taiteilijan koko tuotannon 1920-luvun abstrakteista kokeiluista aina 1950-luvulta alkaneeseen konkretistiseen kauteen saakka. Näyttely on vaikuttava ja Carlestedtin työt hyvin kiinnostavia. Keskellä näyttelyä on myös uudelleen rakennettu Le Chat Doré -kahvila, joka on megaihastuttava (tosin sieltä sai vain suodatinkahvia, ei ollenkaan espressoa – quelle horreur).

Pysyvä näyttely, Sinebrychoffin taidemuseo

Joulun tunnelman itselleni aina tuo Sinebrychoffin taidemuseon pysyvä näyttely, joka esittelee Sinebrychoffien kotia. Vierailu kotimuseossa on yksi suosikkijouluperinteistäni ja museoon on tehty yleensä aina todella kauniita asetelmia. Nytkin ihastuttavia kahvikattauksia – erinomaista inspiraatiota itse kenenkin jouluun.

Joulussa on tietenkin parasta taiteen lisäksi lukeminen. Minulla ja sisarellani on seuraavanlainen joulukirjalista:

Ennen kaikkea feministi, Minja Koskela
Naiset joita ajattelen öisin, Mia Kankimäki
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Mia Kankimäki
The Loves of the Artists: Art and Passion in the Renaissance, Jonathan Jones
Art as Therapy, Alain de Botton
Venäläiset tilikirjani, Anniina Tarasova
Grace – elämäni muodin maailmassa, Grace Coddington
Seurapiirimurhia, Jane Stanton Hitchcock

Eli paljon hupia ja mysteereitä luvassa meille.

On meillä myös pienet pinot oman alamme kirjallisuutta (minulla muutama väitöskirja, jotka haluan käydä läpi ennen pyhiä ja sisarellani teatteritiedettä, mm. Hanna Korsbergin toimittama Ibsen Suomessa, joka itse asiassa vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta, vaikka olenkin täysi siviili teatteritieteessä.)

Anyways…kauniita taide- ja lukuhetkiä toivottaen…

Lue myös:

Taidevinkkejä loppusyksyyn

Taidenäyttelyvinkkejä syksyyn

Viisi kirjaa, joiden en halunnut loppuvan

Avainsanat: kirjallisuus, kirjat, kulttuuri, museot, taide

Kulttuuri Kirjat Museot ja näyttelyt

21.12.2019 Celine

Pietarista, rakkaudella

Mistä tietää, että kaupunki on todella taianomainen? No esimerkiksi siitä, kun siellä viihtyy vuoden pimeimpänä, koleimpana ja kylmimpänä aikana.

Ja juu, Pietari, lempikaupunkini, on juuri sellainen. (Toinen kaupunki, joka tuntui kertakaikkisen taianomaiselta kylmänä ja sateisena tammikuisena päivänä on muuten Napoli. Kaupunki on varmasti aivan mieletön aurinkoisena loppukevään päivänä…) Mutta niin, takaisin Pietariin.

Minun oli tehtävä väitöskirjassani tilaa Pietarille ja muutamalle sen instituutiolle (jotka tosin mainitsen lähinnä sivulauseessa), jotta minulla olisi jokin ”tekosyy” viettää aikaa kaupungissa. (Vaikka toisaalta, tarvitsenko edes tällaista tekosyytä: kaupunki itsessään on erinomainen syy ja itselleni myös eräänlainen seuraus.)

Mutta mitä kuuluu Pietariin, kuten äitini tekstasi toissapäivänä. No, Pietariin kuuluu palatseja (kuten aina), paljon kahvia (kuten aina: ja sanottakoon nyt tässä, taas, Pietarin kahviskene on erinomainen ja kahvi on yleisesti ottaen jopa parempaa kuin Nykissä. Todistuksena mainitsen Handy Coffeen, Mr. Black Coffeen, Coffee Roomin, Coffee Therapyn ja I am thankful for todayn, mutta lista voisi olla myös paaaaaaaaljon pidempi.), jonkin verran taidetta, kymmeniä käveltyjä kilometrejä ja useita herkullisia aterioita (esimerkiksi Saviv, J. Ramen ja ikisuosikkini Bekitzer. Ravintolaskenestä minulla on myös paljon sanottavaa, mutta säästän ne seuraavaan kirjoitukseeni.)

Olin Vassily Sinaiskyn johtamassa konsertissa Filharmonikoiden suuressa salissa viime sunnuntaina. Ilta oli niin upea, oikeastaan niin täydellinen, että minua heikotti koko maanantain. Että vaikka välillä on vaikeaa, niin harmaata ja niin arkista, se ei ollenkaan haittaa, koska sitten on iltoja kuten viime sunnuntai: niin täydellisiä, kertakaikkisen täynnä superlatiiveja ja suitsutusta, että unohtaa kaikki maalliset murheensa.

Ja sitten muistelin entistä elämääni kaupungissa. Se koostui lähinnä töistä, taiteesta ja oopperasta. (Ja siis: what a life. Mun unelmaelämäni, ehdottomasti.)