Currently

Mitä tulee julkiseen taiteeseen, ei liene Tracey Eminin I Want My Time With You -teoksen Lontoon St Pancras -rautatieasemalla voittanutta. Asema on muutenkin todella kaunis ylemmästä kerroksesta tarkasteltuna (vieressä olevat Eurostarit toki edesauttavat positiivisia viboja. Kuten osa teistä tietääkin, en kuulu Britannian suurimpiin faneihin.)

Kyseessä ei ole mitään sen dramaattisempaa: minä ja Iso-Britannia emme vain klikkaa. Olen asunut täällä kahteen otteeseen. Nyt Englannissa (tai no, jos tätä voi asumiseksi kutsua, sillä suurimman osan ajastani vietin Luxemburgissa) ja vuonna 2011 Edinburghissa. Viime syksyllä muutin Englantiin väitöskirjani takia ja noin kuukauden kuluttua jatkan eteen päin. (Eli fieldwork, here I come!)

Seuraavat viikot omistan tälle …mielenkiintoiselle… maalle ja nautin täysin siemauksin nummista, teestä ja hyvistä tavoista. (Yleistetään nyt hieman, mutta brittiläiset ovat kyllä erinomaisen kohteliaita <333)

Muita tapetilla olevia asioita:

The Split –tv-sarjan uusi kausi (jonka varmasti myös Yle esittää jossakin vaiheessa. Suomennettu Eroja ja avioeroja.)

Pitkät kävelylenkit ja muu rauhallinen liikunta. (Yksi konkreettinen neuvo terapeutiltani surun keskellä: hiljennä myös treeneissä.)

Hiljainen elo. (Itselläni kaikki tuntuu menevän kausittain: ruoka, sosiaaliset suhteet, menot, moodit. Juuri nyt kiinnostaa riittävä lepo, kaikenlainen hiljaisuus, alkoholittomuus ja rauha. Kun lähestymme kesää, tilanne varmasti muuttuu. Mutta siihen asti: työtä ja lepoa.)

Lue myös:

Currently (tai: seuraavaksi haluaisin olla babushka)

Currently (vuoden viimeinen)

Currently (eli pakomatka Belgiaan ja muita asioita)

Kulttuuri Oma elämä Ajattelin tänään

Helsingin näyttelykevät

Helsingin taidekevät on hyvin mielenkiintoinen – ja ennen kaikkea kansainvälinen. Käydessäni läpi kevään näyttelyitä, mieleeni tuli Guggenheim-debaatti, jossa Guggista puolustavat hokivat sitä, kuinka Guggenheim tuo ”kansainvälistä” taidetta Helsinkiin. No, suomalainen taide- ja museokenttä on aina ollut kansainvälinen ja kevään 2020 näyttelyt ovat siitä erinomainen esimerkki.

Tässä suosikkejani:

Natalia GoncharovaAteneum

Venäjän avantgarde-taiteen keskushahmon Natalia Goncharovan (1881-1962) suosittu näyttely on vihdoin saapunut Helsinkiin. (Ennen Helsinkiä näyttely oli Tate Modernissa Lontoossa ja Firenzen Palazzo Strozzissa.) Näyttely keskittyy Goncharovan ns. innovatiisimpaan kauteen 1900-luvun alusta 1920-luvulla. Esillä on yli sata teosta; maalauksia, kuvituksia, pukuja, lavastusluonnoksia ja balettitaltiointeja.

Natalia Goncharova: Sadonkorjuu-polyptyykki: Feeniks, yksityiskohta (1911). Tretjakovin galleria. © Tretjakovin galleria.

Albert Edelfelt ja Romanovit, Sinebrychoff

Sinebrychoffin taidemuseossa on nyt esillä jotakin hyvin poikkeuksellista, nimittäin Edelfeltin Venäjän keisariperheeseen liittyviä teoksia. (Omasta mielestäni tämä on Sinebrychoffin mielenkiintoisin näyttely naismuistiin, olenhan kyltymätön Romanov-fani.) Taideintoilijoita voi kiinnostaa Edelfeltin Suuriruhtinaat Boris ja Kirill Vladimirovitš lapsina -teos (1881), joka nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa.

Albert Edelfelt, ”Lapset. Suuriruhtinaat Boris ja Kirill Vladimirovitš lapsina” 1881. Rybinskin valtiollinen historiallinen arkkitehtuuri- ja taidemuseo.

Kuutti Lavonen: Aika ja ikuisuusDidrichsen

Didrichsenin taidemuseossa nähdään tänä keväänä Kuutti Lavosen teoksia. Lavosen 60-vuotisjuhlanäyttely esittelee taiteilijan uusinta tuotantoa sekä taiteilijalle tärkeitä teoksia vuosien varrelta. Lavonen on kiinnostava taiteilija, joka ammentaa klassisesta ja kristillisestä kulttuuriperinnöstä. 

Kuutti Lavonen, ”Enkeli”, 2004.

Ed Atkins: Live White Slime, Kiasma

Ed Atkinsin yksityisnäyttely on rakennettu monikanavaisen Safe Conduct -teoksen (2016) ympärille. Teos paradoi lentokenttien turvallisuusvideoita ja kuvaa sitä, miten ihmisten turvallisuuteen liittyviä harhoja ja pelkoja pyritään lieventämään sarjakuvista tutun estetiikan ja kulttuuriviittauksien avulla. Suuri suositus Atkinsille, mutta eritoten Safe Conduct ei ole mitään kevyttä ja kivaa sunnuntaitekemistä. Eli kannattaa miettiä, milloin näyttelyn menee katsomaan, mikäli on herkkä kuten minä.

Ed Atkins, ”Safe Conduct”, (Production Still), 2016.

Kuntsin kokoelmat, Taidehalli

Taidehallissa nähdään teoksia Kuntsin Säätiön taidekokoelmasta. Esillä on teoksia 1960- ja 1980-lukujen keskeisiltä kotimaisilta nimiltä (esimerkiksi Juhani Harri, Kimmo Kaivanto ja Leena Luostarinen) sekä harvemmin nähtyjä 1970-luvun kansainvälisiä teoksia.

Leena Luostarinen, ”Yöleopardi”, 1981. Kuva: Mikko Lehtimäki.

Lue myös:

Une femme: Natalja Gontšarova

Suomalaisia ateljeemuseoita

Elämän sietämätön kauneus

Kulttuuri Museot ja näyttelyt