Tulen maahan kuusi viikkoa sitten. On torstai-ilta. Perjantaina menen uudelle työpaikalle ja hoidan muuttoon liittyvää byrokratiaa. Haen avaimet vuokrakämppään. Seuraavana maanantaina aloitan työt. Liitelen. Halusin  juuri tähän maahan ja tähän työhön. Ainakin toistaiseksi. Työt ovat niin mieluisia, että olen melkein kuin lomalla. Lisäksi saan tavata tässä maassa olevia tärkeitä ihmisiäni. Neljä viikkoa sitten käyn toisen […]

Herään hiljaiseen kuiskaukseen. ”Äiti!” Tytär on herännyt keskellä yötä ja häntä palelee. Hän on nukahtanut kodin kylmimmän huoneen sohvalle ja herännyt sieltä hämmentyneenä ja kylmissään. Nostan peittoa ja tyttö tulee viereeni ja pysyy siinä, kunnes lämpö ja unisuus palaavat. Lähtee sitten omaan huoneeseensa ja sanoo lähtiessään laittavansa vielä pörrösukat lämmittämään varpaita. Moneen vuoteen ei tällaista […]

Useamman päivän olen tehnyt varaslähtöä uuteen vuoteen. Vuoden vaihtuminen ei tietenkään sinällään muuta yhtään mitään, mutta koska takana on suhteellisen kurja vuosi, elättelen toivoa edes hitusen paremmasta. Puhun suhteellisen kurjasta vuodesta ihan tarkoituksella. Sana suhteellinen ei ole vain täytesana. En ole menettänyt ketään läheisistäni, en kokenut tulipaloa tai auto-onnettomuutta enkä sairastunut vakavasti. Minulla ja perheelläni […]

Suvi Vaarlan romaani Westend (WSOY 2019) vie aikamatkalle 1990-luvun Westendiin. Hetkinen! Nyt meni vähän pieleen. En ole muistaakseni ollut koskaan edes käväisemässä Westendissä enkä usko tuntevani ketään, kuka asuu tai on siellä asunut. Tarkennan siis. Suvi Vaarlan romaani Westend (WSOY 2019) vie aikamatkalle 1990-luvun lamaan. Vaikka Westend ei tuttu olekaan, kerronta on niin täynnä taitavaa […]

Carpe Diem-lässytys ärsyttää. Niinkuin monet muutkin hokemat. Elämä on. Huomenna on paremmin. Pilvillä kultareunat ja juuri ennen aamua pimeintä ja pälä, pälä, pälä. Silti juuri tänään tartun kuin hukkuva Carpe Diemiin. Mä niin haluan poimia juuri tämän kypsän ja maukkaan päivän ja elän niin kuin en luottaisi huomiseen. Carpe diem, quam minimum credula postero! Ikä […]

Ensimmäistä kertaa kävin mieheni kanssa tällaisessa elokuvateatterin valkokankaalle tuodussa taidenäyttelyssä: Taideaarteita maailmalta : Leonardo – Teokset.  Mikä juttu tämä oli? Leonardo da Vincin maalauksia jättikokoisina valkokankaalla. Rauhallista musiikkia. Asiantuntijoiden selostuksia. Välillä hiukan ulkoilmaakin, kun museoita, joissa maalaukset ovat, näytettiin myös ulkoapäin. Pariisin Louvre oli kuvattu juuri sinisenä hetkenä ja voi hurja, miten kaunis se oli […]

Viimeistään keski-iässä on aivan välttämätöntä oppia nauramaan itselleen. Ei tästä iästä muuten kunnialla selviä. Nuorempien silmissä olen usein huvittava. Parasta huvittua itsekin. Nauraminen on sitä paitsi ihanaa! Sen lisäksi, että meille nauretaan, myös me nauramme väärille asioille. Hymähdin facebookin feedissä vastaantulevalle kuvalle pavuista ja kananmunista, jossa teksti: How to make a nuclear bomb. https://www.picturepunches.com/post/89400  Väärin […]

Keväällä 1986 sain ensimmäisen passini. Halusin kovasti nähdä maailmaa. Sitten tulivat uutiset Chernobylin räjähdyksestä. Ensin ajattelin, että tässä se oli. Kuolemme kaikki enkä ehtinyt edes passiani käyttää enkä ehtinyt edes päästä pussailemaan! 33 vuotta myöhemmin olen ehtinyt matkustaa jo useasti uusitun passin kanssa. Pussailemaan olen päässyt eikä lapsistakaan tullut mutantteja, kuten 1986 spekuloitiin. Vieraillessani nyt […]

Arkiaskareiden lomassa olen vihdoin päässyt kehutun Finlandia-ehdokkaan, Bollan, kimppuun. Pajtim Statovcin romaani on hieno kieleltään ja aivan kauhea sisällöltään. Oman maanosamme lähihistoria Jugoslavian sisällissodista ei päästä helpolla. Siihen liittyvä mikrohistoria se vasta vaikeaa luettavaa on. Tällaista on hyvä kirjallisuus. Se avaa lukijan silmät näkemään myös  niitä asioita, tapahtumia, tunteita ja kohtaloita, joilta mielummin sulkisi silmänsä. […]

Kattomme alla on tänään ihmisiä neljästä maasta, kolmelta mantereelta ja ikäjakauma hajaantuu monen vuosikymmenen yli. Hyvä niin. Tällaista kuuluu elämän ollakin! Eilenkin edustettuna oli kolme mannerta, mutta ihmisiä oli vähemmän. Oli sellainen pieni rauhallinen tauko ennen uusimpia vieraita. Loikoilin vanhimman tyttäreni kanssa sohvalla. Kerroin blogista. Ei sen kummempaa reaktiota. Perhe on tottunut siihen, että aina […]