Katsaus kesälukemisiin
On hauskaa, miten kirjat liittää usein tiettyihin hetkiin elämässä. Tätä kirjaa luin viime jouluna. Tämän kirjan lukeminen venähti tiukan työrupeaman takia. Tätä kirjaa oli pakko lukea aamuun asti — onneksi oli yötön yö. Apua, voiko tämän kirjan lukemisesta olla jo kymmenen vuotta?
Kesän 2022 lukemistoa tulen todennäköisesti muistelemaan eri yhteyksissä, mutta teen kesä-elokuun kirjoista pienen katsauksen jo nyt. Mitä kaikkea tulikaan luettua?
Teemana uudelleen lukeminen
Luin kuluneena kesänä harvinaisen paljon kirjoja uudestaan. Yleensä kaipaan uusia kokemuksia, ja minusta saattaa tuntua, että uudelleen lukiessa menee aikaa hukkaan. Nyt oli kuitenkin nostalgista palata lapsuuden ja nuoruuden rakastettuihin romaaneihin.
F. H. Burnettin Salainen puutarha houkutteli lukemaan, kun puuhasin kesän alussa paljon omassa puutarhassani. L. M. Montgomerylta taas luin useammankin teoksen: Annan unelmavuodet, Anna omassa kodissaan ja Sateenkaarinotkon. Unelmavuosista nautin ehkä eniten, koska teos keskittyi Annaan ja nuorten aikuisten elämään menneenä aikana.
Olen myös maaliskuusta lähtien viihtynyt J. K. Rowlingin parissa, ja kesällä lukuun pääsivät teokset Harry Potter -sarjan Feenixin kilta ja Puoliverinen prinssi. Kun luin aikoinani ensimmäistä kertaa Pottereita, pidin parista ensimmäisestä osasta vähiten, koska ne olivat niin ohuita ja ehkä myös enemmän lapsille suunnattuja. Toisella lukukierroksella huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että kolme ensimmäistä kirjaa ahmi nopeasti maaliskuun aikana, minkä jälkeen tahti hiljentyi. Nyt tulee olo, että paksummissa kirjoissa olisi hieman tiivistämisen varaa.
Nostalgiakierrokselle pääsi myös maan mainio Tuija Lehtinen ja tämän sara@crazymail.com-nuortenkirja. Lehtisellä on teineihin vetoava huumorintaju, vaikka osa jutuista ei menisi enää nykyisin läpi (ja ihan syystä!). Esimerkiksi tässä Sara-sarjan ensimmäisessä osassa päähenkilö suhtautuu lähinnä välinpitämättömän huvittuneesti siihen, kun runsaasti päihteitä nauttinutta tyttöä käytetään viereisessä huoneessa hyväksi.
Laadukkaat trillerit ja dekkarit
B. A. Parisin The Therapist laittoi lukemaan luvun toisensa jälkeen. Toinen luottotrilleristini C. J. Tudorin The Burning Girls oli iloinen yllätys ja pakollinen ostos kirjakaupan hyllystä. Amy Suiter Clarken Girl, 11 teki vaikutuksen ehjänä esikoisteoksena.
Colleen Hooverin Verity pelotti ja pisti jännittämään loppuratkaisua. Lisa Jewellin The Night She Disappeared oli taidokasta juonenkuljettelua — kirjailijan trillerit eivät ikinä petä. Jokakesäisenä perinteenä on myös Karin Slaughterin uutuuskirjan lukeminen. Girl, forgotten oli jännittävä mutta ennen kaikkea koskettava lukukokemus.
Jessica Fellowesin Mitfordin skandaali oli ehkä joukon heikoin lenkki, mutta Downton Abbeya ja Agatha Christietä sekoittava teos onnistui silti viihdyttämään. Kiinnostava fakta on myös se, että kirja perustuu tositapahtumiin.
Luonnon ja ruoan arvostamista
Kati Jukaraisen (ym.) Keittiöpuutarha. Siemenestä lautaselle on inspiroiva teos aloitteleville puutarhureille, ehkä myös kokeneemmille. Hyvien kasvatusohjeiden lisäksi teoksessa on toimivia reseptejä. Kirja on kaunis ja mukavan tuntuinen kädessä: siinä on upeita kuvia, eikä se ole mikään onneton lirpake.
Antti Kolin Perhosbaarista liskonpetiin sopii kaikille luonnon monimuotoisuudesta kiinnostuneille (oikeastaan meidän kaikkien pitäisi olla siitä kiinnostuneita). Teoksessa on hyvin tietoa ja ohjeita monimuotoisuuden edistämiseen.
Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirjan rakenne on toimiva ja toisaalta myös helppolukuinen. Aukeamalla on aina yhden sivun kokoinen kuva, joka saa veden kielelle, ja sivun mittainen teksti jostakin ruoka-aiheesta. Tuominen avaa paitsi omaa ruokafilosofiaansa, myös muiden. Esimerkiksi Nigella Lawson on sanonut kiinnostavasti näin: ”Kitchen is not a place I want to escape from but to escape to.”
Chick litiä, outoksia, seikkailuja ja surkea elämäkerta
Elina Kilkku vie viihdyttävälle matkalle New Yorkiin teoksessaan Vaimovallankumous.
Hanya Yanagiharan esikoisteos The People in the Trees on hyvin kirjoitettu mutta aika omituinen kirja.
Tove Janssonin Muumipapan urotyöt kuljettaa aina niin idyllisiin muumiseikkailuihin. Muumien maailma on aina idyllinen, vaikka siellä tapahtuisikin joskus kauheuksia.
Katja Ketun elämäkerta Ismo Alangosta puolestaan lunasti kaikki odotukset — kielteisessä mielessä. Teosta oli haukuttu siellä sun täällä, ja kaikki moitteet havaitsin lukiessani todeksi. Miten voikaan saada aikaan näin epäkiinnostavan kirjan yhdestä suomirockin mestarista? Tilaajat voivat lukea Hesarin arvostelun täältä.
Kaiken kaikkiaan voin olla lukukesääni kuitenkin tyytyväinen: luin monenlaista, pääasiassa hyvää, pääosin kiinnostavaa, monenlaisissa paikoissa.
Syksyllä 2022 luvassa
Aion jatkaa matkojani menneisyyteen lukemalla lisää L. M. Montgomeryä, L. M. Alcottia ja Tuija Lehtistä. Luen loppuun Harry Potter -sarjan. Ruokateema jatkuu Kirjailijan keittiössä -teoksella. Tällä hetkellä syksyn odotetuin teos on Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaa jatkava Käenpoika, joka ilmestyy lokakuun lopulla. Kirjailijat saavat toki kirjoittaa juuri siitä, mistä haluavat, mutta en ole ainoa, jonka mielestä Faye-sarja ja Naiset vailla armoa -teos ovat kammottavia harhalaukauksia. Toivottavasti Käenpoika ei petä, sillä toivon koukuttavaa rikosjuonta ja samaan aikaan villapaidanpehmeitä, tuttuja henkilöhahmoja.
Millainen oli sinun kirjakesäsi? Ehditkö lukemaan sopivasti? Mitä odotat syksyltä?