7 asiaa, jotka oivalsin vasta kolmikymppisenä

Hurjaa kyllä, maagisesta kolmenkympin kriisistä rajapyykistä on jo ehtinyt vierähtää jokunen vuosi ja voin jo katsella taaksepäin viisain varttunein silmin. Tammikuun listan myötä toivotan kaikille oivalluksentäytteistä vuotta 2019.

IMG_6296-2 (2).jpg

  1. Lapset voivat olla vauvaiänkin jälkeen oikein kiinnostavia. Itse asiassa tuntuu jopa siltä, että mitä vanhemmiksi he kasvavat, sitä ihanampaa seuraa heistä tulee. Lasten kasvun seuraaminen hämmästyttää vuosi vuodelta, sillä olin aikaisemmin pohtinut, olisiko jotenkin mahdollista hankkia vauvoja, joista ei tulisi lapsia.
  2. Ihmisten hehkutus liikunnan riemuista ja liikkumiseen liittyvästä energisyydestä ja hyvästä olosta eivät olleetkaan osoitusta sairaasta masokismista tai pyrkimyksestä oikeuttaa mielipuolinen rehkiminen pinnallisten ulkonäköpakkomielteiden hyväksi. Tämä on ollut käänteentekevä oivallus. Olisin mieluusti oivaltanut sen vaikka jo hieman aiemmin.
  3. Jokainen meistä raahaa mukanaan kevyttä tai raskaampaa kuormaa, jota ulkopuolisen on usein mahdotonta nähdä. Toisen valintojen tuomitseminen ei auta mitään. Kukin ihminen toimii omista lähtökohdistaan ja tekee aina parhaita päätöksiä, joihin hän sinä hetkenä kykenee. Jos todella toivon voivani muuttaa toisen toimintaa parempaan suuntaan, minun on joko odotettava siihen asti, että hän on avoin ehdotuksille ja ystävälliselle kritiikille, tai (suurimmassa osassa tapauksia) keskitettävä voimavarani johonkin muuhun.
  4. Asioista tulee helppoja, kun niihin kehittää rutiinin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi, krhöm, siivoaminen. On hivenen noloa myöntää, että vielä muutama vuosi sitten taistelin perhekommuunissamme oikeudesta jättää tiskit odottamaan seuraavaan päivään, koska illallisen jälkeen oli tärkeää rentoutua. Mutta hyvä näinkin: ainakin nyt olen oivaltanut, että siivoaminen voi käydä melkoisen nopeasti ja näppärästikin.
  5. Neuvo, jonka fysiikanopettaja oli antanut yläasteella ystävälleni kylmänsietoa varten ja joka tuntui aina silkalta kettuilulta, toimii sittenkin. Ohje koski seisoskelua pakkasessa: piti joko seisoa aivan paikallaan tai liikkua itsensä lämpimäksi, kaikki siltä väliltä aiheuttaisi vain kylmäntuntua. Talvella bussia odotellessa yritin aina panna ohjetta täytäntöön laihoin tuloksin: 15 asteen pakkasessa kylmä tunki vaatteiden läpi vaikka olisi seisonut hipihiljaa, ja kolmessa minuutissa ei ehtinyt hypellä itseään kunnolla lämpimäksi. Mutta nyt käsitän, että ohje olikin vain tarkoitettu Berliinin talveen. Täällä nollakelissä paikallaan pysyminen totisesti auttaa.
  6. Ihmisten parinvalintaperiaatteet eivät välttämättä kerro juuri mitään suhteen kestävyydestä. Nuoruudessani ihmettelin suureen ääneen, miten ihmiset saattoivat mennä naimisiin aivan eri arvot omaavan ihmisen kanssa, perustaa perheen jonkun yhdenillanjutun kanssa tai jättää ylipäätään järkiasioiden punnitsemisen väliin kumppania valitessaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että liittoja hajoaa tasaiseen tahtiin riippumatta siitä, minkälaiselle perustalle ne on rakennettu. Yhdenillanjutusta syntyneet perheet saattavat pysyä yhdessä siinä missä nekin, joissa arvomaailmat, tulevaisuudensuunnitelmat, urahaaveet ja lapsilukutoiveet on sovitettu yhteen jo hyvissä ajoin ennen yhteisen kämpän hankkimista.
  7. Ihmiset, jotka näyttävät siltä, että käyttävät aina vain uudenuutukaisia vaatteita, eivät näytä siltä siksi, että käyttävät aina vain uudenuutukaisia vaatteita. Olen saattanut ylenkatsoa heidän kulutusvimmaansa turhaan. He silittävät.

IMG_6274Copy (2).jpg

 

Kommentit (3)
  1. Ah, silittäminen! Viisitoista vuotta sitten silitin tunnin päivässä – aupairina. Sen jälkeen olen silitysrautaan koskenut vain aivan erityisissä tilanteissa…

  2. Silitysoivallus! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *