Hyvinvointipäivitys
Syyskuu on siis täällä, sen todistivat illalla lentokoneen kanssa samaan suuntaan kaartaneet lintuparvet. Puhelimen kameran tallentamat kuvat taas ovat juuri niin epätarkkoja, että koko kuvaaminen ärsyttää. Rakeisia, tärähtäneitä, hämäriä kuvia kautta linjan. En halua väittää, että parempi kamera tekisi minusta paremman kuvaajan. Yleensä hyväksyn sen, että en saa kännykällä sellaisia otoksia kuin toivoisin, mutta kun sumu viipyy peltojen yllä täysikuun loisteessa, silloin harmistun. Saatanpa vielä räppäistä kuvan, jossa on keskellä epämääräinen, tarkentumaton valoläiskä ja muuten mustaa. Välillä sallin itseni haaveilla vähän paremmasta tallentimesta, itseni ja teidänkin takia.
Odotan innolla harrastusryhmien alkamista, erityisesti liikuntajuttuja. Ohjelmassa on siis kaksi vakituista viikkotuntia. Lajeiksi ovat valikoituneet BalletFit ja jooga. Tai Somatic pilates. Tai jooga. Pyörittelen syksyn lukujärjestystä, teen valintoja oman jaksamiseni ja muun elämän kannalta. En päässyt työhaastattelussa jatkoon, mikä oli lähinnä helpotus. Syytä en huomannut kysyä, olisin sen mielelläni kyllä kuullut.
Syksyyn mahtuu muitakin muutoksia. Minulle on suositeltu gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Kirjoitin tästä jo aiemmin. Olen siis ennestään allergioiden takia ruokarajoitteinen, mikä on saanut minut pysyttelemään nykyisessä mallissa. Maidon korvaaminen soija- tai mantelijuomalla olisi varmaan luontevampaa, mutta allergiat estävät sen. Ensikosketukseni kaura- ja riisijuomiin oli kohtuullisen miellyttävä, mutta oikeasta maitokahvista luopuminen ahdistaa. Maidottomuus ei välttämättä ole pidemmän päälle tarpeellista, mutta jos jonkinlaista eliminaatiodieettiä haluan kokeilla, teen sen kunnolla. Ajankohdaksi valikoitunee syyskuun loppu, koska sitä ennen on sellaisia matkoja ja juhlia, joihin en halua ruokavaliostressiä tuoda.
Epäilin jo kesällä, että tällainen suositus on tulossa. Siksi olen kiskonut loman ajan ja nämä arkiviikotkin kaksin käsin vehnää ja sokeria. Ja voinut huonosti. Ajattelin siis ilmeisesti mennä yliannostuksen kautta. Voisinhan toki nytkin vähentää asteittain, jättää pois ja vaihtaa korvaaviin. Mutta ei. Minä haluan rysäyttää kerralla.
Painokin on salakavalasti kavunnut takaisin alkuvuoden lukemiin, joten ruokavalion tarkistaminen noin ylipäänsä on tarpeen. Tosin yllätyin siitä, kuinka paljon gluteenittomia karkkeja on. Siitä huolimatta toivon painonhallinnan olevan helpompaa nyt, kun kilpirauhasen vajaatoiminta on diagnosoitu ja hetki jo lääkittykin. Pistän enemmän painoa liikunnalle kuin liialliselle syömisen rajoittamiselle, etenkin kun joudun rukkaamaan ruokavaliota aika rankalla kädellä.
Olen alkanut meditoimaan. Istuntojen aikana ajatus karkaa usein, eikä vähiten siihen, miten kuvaisin harjoitusten tekemistä ja tehoa blogissani. Minä ajattelen paljon, joskus jopa hurjasti. Parhaimmat ideat syntyvät usein suihkussa tai jonkun muun rutiinin sivutuotteena. Valitettavasti aivoni eivät läheskään aina ole rakentavassa tai luovassa tilassa, vaan pyörittävät liiaksi kipeitä asioita, jotka aiheuttavat surua, ärtymystä ja epävarmuutta. Meditaatiolla pyrin vaikuttamaan ennen kaikkea epäterveiden ajatusketjujen katkaisemiseen.
Viime päivinä olen joko meinannut nukahtaa tai jopa torkahtanut kehomeditaation aikana. Siinä on siis tarkoitus keskittyä ääninauhan ohjaamana milloin mihinkin ruumiinosaan. Kun korvista kuuluu ”päästä nyt irti”, minä mietin kuumeisesti, että missä minun ajatusteni olisikaan pitänyt olla. Kielii varmasti siitä, että flunssa väsyttää kehoa edelleen. En ota epäonnistumisiani liian vakavasti. Enkä voi ylenmääräisesti kehua onnistuneeni. Jonkinlaisia vaikutuksia meditaatiolla kuitenkin on ja aion sitä jatkaa, hiljalleen. Opin tunnistamaan apinamieleni.
Laulaminen on ollut omalla tavallaan meditaatiota minulle jo monet vuodet. Siinä on pakko hengittää tietoisesti ja yleensä pystyn laulaessa keskittymään vain siihen hetkeen. Sekin jatkuu syksyllä, sekä kuoron että yksinlaulun merkeissä.
Ihan hetkeksi pysähdyin ihmettelemään, mihin elämä on minua tuonut. Tähän hetkeen, näihin asioihin ja sanoihin. Ja miten hyvä on olla nyt ja tässä, huolimatta tulevista muutoksista, tai niiden ansiosta. Juuri nyt. (Ääniraita on aivopessyt minut, mutta se ei edes harmita.)
