Haluan päästää teidät seuraamaan ei ehkä tavallisista päivää elämästäni. Olen jakanut blogissa henkilökohtaisia hetkiä ja kirjoittanut vaikeista asioista elämässäni. Nyt haluan antaa pintaraapaisun arkea. Sillä sitä elämä on pahimmillaan ja parhaimmillaan. Jos arki sujuu eivät pienet vastoinkäymiset pääse lannistamaan. Elämä on sitä että päätät syötkö puuroa aamupalaksi, menetkö kouluun, töihin tai jäätkö kotiin. Imuroitko ja pesetkö tiskit vai katsotko netflixiä koko illan. Totuus on että näistä asioista vapaus on luotu. Vapaudesta päättää miten päiväsi vietät tai olet viettämättä. Muuttujat arjessa joihin ei voi vaikuttaa tai joita ei voi ennustaa ovat oma lukunsa. Mutta nyt sitä arkea päivän verran:

Klo 6.45 Herään aamulla herätyskellon soittoon. Tarkoitus on lähteä työharjoitteluun yhdeksäksi mutta herätessäni huomaan että ihoni on täplikäs ja punainen kuin rapu kasvoja myöten. Olen ollut antibioottikuurilla korvatulehduksen takia viime viikon. Päättelen että olen allerginen kyseiselle antibiotille ja olen saanut jonkinlaisen allergisen reaktion. Täpliä on kasvoissa, käsissä ja jaloissa sekä dekoltee alueella. Lähden kuitenkin harjoitteluun meikattuani kasvot siedettävän näköisiksi ja nappaan antihistamiinia. Aloitinhan harjoittelun vasta eilen en haluaisi olla pois.

Klo 8.55 Saavun harjoittelupaikalleni ja vaihdan  työvaatteet ja huomaan että punoitus on levinnyt. Kun pääsen työpisteelle kerron työkavereille olin olevan hieman huono ja kysyn olisiko täällä allergia lääkettä henkilökunnan lääkekaapissa. Lääkekaapista löytyy jonkinlaista tarkoitukseen sopivaa lääkettä mutta muut ovat selvästi hieman järkyttyneitä punaisista laikuistani. Annostuksesta selviää että tabletteja ei saisi ottaa kuin yhden päivässä. Sen otin siis jo aamulla kotona… No lähden siis pika pikaa lääkäriin. Laikut ovat alkaneet myös kutittaa.

9.40 ostin lääkärin vastaanotolla. Hän pohtii kovasti syytä punoitukseen, vaikka minua rehellisesti kiinnostaa enemmän voiko asialle tehdä mitään sillä kutina sen kuin yltyy.
Saan sairaslomaa, lääkereseptin sekä kehotuksen ostaa kortisoni voidetta.

10.15 junassa matkalla kotiin soitan asiaan liittyen pari puhelua. Terapia pitää perua tältä päivältä. Se harmittaa. Lisäksi lähetän pari sähköpostia.

10.45 hoidan apteekki asiat ennen kotiin menoa. Apteekissa saan huomautuksen että lääkärin kirjoittamassa reseptissä ei ole mitään järkeä. Hän on kirjoittanut samaa aamulla ottamaani antihistamiinia eri nimisenä valmisteena. Ostan hyllystä apteekkitädin suosittelemaa lääkettä.

11.00 Olen käynyt kaupassa hamstraamassa valmisruokia sillä mies on myöskin kipeänä..mikä tuuri että molemmat sairastaa samaan aikaan! Laikut kutisevat jo kiitettävästi. Katselen toisenlaisia äitejä ruudusta ja selaan puhelimella nettiä samalla. 

14–> yritän nukkua pienet päiväunet mutta se ei onnistu sillä kutina on todella kova. Pyörin sängyssä noin puoli tuntia jonka jälkeen luovutan. Siirryn miehen kanssa katsomaan ystäväni suosittelemaan stranger things sarjaa netflixistä. Jaksan keskittyä yhden jakson verran. 

16.30 päivä menee eineksiä syöden. Otan rennon linjan ruuan suhteen. Kun olen kipeä on turha kiusata itseään enempää rajoittamalla ruokia. Syönkin siis telkkarin ääressä nachoja vielä illalla ja juon huoletta ananas mehua, oli siinä sitten lisättyä sokeria tai ei. 

17.00 soitan isälleni. Vitsailemme yhdessä hummeria muistuttavasta ulkonäöstäni. Puhelu piristää mieletäni.

17.30–>loppuilta menee sairastaen. Kuuden aikaan saan vastauksen soittopyyntööni jonka jätin lääkärille. Hän määrää eri lääkettä minulle kuin aiempi lääkäri. Olen tyytyväinen asiaan ja lähden hakemaan lääkkeen apteekista. Hän suosittelee myös vahvempaa kortisonivoidetta. 

Illan aikana katselen välillä miehen kanssa sunnuntaina alkanutta Talent Suomea ja välillä yrittän torkkua siinä onnistumatta. Kirjoittelen facebookissa ystäväni kanssa illan aikana kuten yleensä joka päivä. 

21.15 vihdoin menen oikeasti nukkumaan. Jostain syystä en uskalla ottaa unilääkettäni. Tunnen toisaalta olevani väsynyt ilmankin. Yö on rauhaton. Nukun vain kevyesti ja kääntyilen ja pyörin koko yön. 

P.s. Jos pilkut jäivät mietittyttämään ovat ne tätä julkaistessa jo hävinneet pois ja reaktio muutenkin rauhoittunut.