Olen punniskellut nyt useamman viikon, ehkä realistisemmin jopa useamman kuukauden verran blogini lopettamista.

Terveyteni on kohentunut sen verran paljon, ettei tekstiä enää toipumismatkasta samalla tavalla synny. Minusta tuntuu myös, että elämässäni on nyt niin monta muuta asiaa, joissa fokus on nyt tätä enemmän. Tietenkin toipuminen, yhtälailla, nää kun on helkutin pitkiä prosesseja, mutta varmasti saatte kiinni ydinsyistä.

Kirjoittaminen on mulle rakas harrastus, tää on ollut terapiakanava ja myös käden ojennus heille, jotka kamppailevat samankaltaisten asioiden kanssa.

Blogi on tuonut vuosien mittaan elämääni uusia ihmisiä, jopa ystäviä. Olen saanut paljon palautetta siitä, että osaan sanoittaa niitäkin tunteita ja ajatuksia, joita joku toinen ei ehkä osaisi jollekin kuvailla. Monet ovat saaneet teksteistäni vertaistukea. Olen siitä todella iloinen. Jos olen voinut yhtäkään ihmistä auttaa tai tukea kirjoituksillani, on se mulle äärimmäisen arvokasta. Suorastaan korvaamatonta.

Tekstit kuitenkin jäävät päätöksen jälkeenkin elämään, samoin kuin blogi. Sitähän ei tiedä, vaikka joskus päättäisinkin tulla takaisin. Tai aloittaa jollain tapaa uudestaan. Alusta. Tältä erää matka kuitenkin päättyy tähän.

Kiitos jokaiselle, joka on vuosien mittaan lukenut mun juttujani. Kiitos jokaiselle, joka on kulkenut matkassani.

Kiitos tuesta, tsempeistä, myötäelämisestä.

Kaikki päättyy aikanaan ja tämä hautunut päätös on nyt tehty ja blogi on nyt tullut tiensä päähän.

Mun kirjoituksia pääset jatkossa lukemaan pääasiassa Instagramin kautta, mun omalla, yksityisellä Instagram-tililläni @miiajohannaa tai joogatililläni @miiayoga.

Mä toivon mitä rauhallisinta joulua ja kaikkea kaunista ja hyvää uuteen, pian alkavaan vuoteen!

Kiitos näistä vuosista,

Miia