Bloggaaminen

Aurinkoista huomenta aamupalapöydästä! Luin juuri Avec Marin blogista aiheesta Totuus somen takanaAihe sai pakottavan tarpeen avata myös oman suuni tuosta aihealueesta. Olen mielestäni joskus aiemminkin pohtinut tätä asiaa edellisessä blogissani. Voin yrittää etsiä postausta ehtiessäni teille, jos niin haluatte. Ajatukset varmasti ovat aikalailla samat, kuin tänäkin päivänä.

Mielestäni blogit ovat usein juuri (kuten Marikin kirjoitti) pakopaikka arjesta. On kiva lukea ihmisten kertomuksia, ihailla kauniita kuvia ja ammentaa vaikkapa inspiraatiota. Usein lukemistani / seuraamistani blogeista saan itse hyvää fiilistä. Jos oma päivä on ollut epäonninen, on rentouttavaa istua lukemaan iloisista asioista. Seuraankin ainoastaan sellaisia blogeja, jotka pyörivät hyvien, positiivisten, onnellisten ja kauniiden asioiden ympärillä. Voin valita, luenko blogeja tai katselenko kuvia, joista tulen surulliseksi tai huonolle mielelle. Oma elämänikään (tietenkään, kuten ei kenenkään) ole aina ruusuista ja onnellista. Olen pääosin hyväntuulinen ja positiivinen ihminen, sekä löydän niistä surkeimmistakin päivistä aihetta ilolle. Voin siis käsi sydämellä sanoa olevani onnellinen ja eläväni omannäköistä, hyvää elämää. Olen löytänyt paikkani ja teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Aina ei ole ollut niin. Tahdon omalla tavallani olla myös esikuvana, että jokainen voi löytää onnen, sen löytää arjen pienistäkin asioista jos on onnelle ja onnellisuudelle avoin. Minulla on ollut todella vaikeita aikoja ja vaikeuksia elämässäni, (ja näitä tulee kaikille, erilaisia) jotka ovat kenties vahvistaneet elämänjanoa ja tuoneet suhteellisuudentajua. Myös perspektiiviä. Sitä on tietyllä tapaa paljon vähemmästä tyytyväinen. Ja tyytyväinen, juuri nyt ja juuri näin.

Kirjoitan rehellistä blogia omista ajatuksistani, elämästäni, kaunistelematta. Jos minulla ei olekaan mitään hyvää sanottavaa, jätän silloin mieluummin kirjoittamatta. Tällaisia päiviä on onneksi enää harvoin. En teeskentele. Joskus kerron teille silti niistä inhimillisistäkin arkeen kuuluvista murheista, sehän on elämää. Pääpaino kuitenkin blogissani on hyväntuulisuudella. Jos kerron, että nukuin viime yönä huonosti – se ei ehkä yllätä ketään? Ja voin sen kertoa. Jos kerron, että eilen en voinut illalla edes avata konetta, koska minulla oli niin huono olo – muuttaako se käsitystäsi minusta? Nämä asiat tuskin tekevät minusta erilaista ihmistä tai blogistani negatiivista. Kirjoitan myös omalla nimelläni ja kirjoitan ystävistäni, läheisistäni ja kaikista niistä itselle tärkeistä ihmisistä heidän omilla nimillään. Jätän kuitenkin tarkempien yksityiskohtien kertomisen toisaalle, koska kaikki asiat eivät kuulu kaikille. Olen avoin, mutta avoimuudellakin on rajansa.

Jokaisella on oma suodatin, mitä haluaa tuoda esille ja mitä ei. Mutta se, miksi itse halusin tästä aiheesta kirjoittaa oli nimenomaan se, että teen tätä siitä syystä, että pidän. Kirjoitan asioita, joista haluan. Olen tekstieni takana oma itseni ja rehellinen. En kaunistele asioita. Pyrkimykseni on levittää hyvää mieltä. Toivon, että voin jakaa hyvää fiilistä tätä kautta teille lukijoille nyt ja jatkossa. Toki haluaisin kuulla teiltä, mitä ajatuksia teillä herää? Mistä asioista te haluaisitte lukea? Missä teidän mielestä menee bloggaamisessa ”raja” mistä kirjoittaa?

Tästä voisin varmaan vielä kirjoittaa ajatuksen, jos toisenkin, mutta minulla tulee kohta ihan mahdoton kiire töihin.

Iloista päivää,

Miia

Kommentit (2)
  1. Sun blogi on aivan ihana ja niin aito. Jatka samaan malliin. (Terveisin Lukijasi jo vuodesta 2010, joka ei koskaan ole uskaltanut kommentoida omalla nimellään)

    1. Voi KIITOS! Kyllä lämmittää sydäntäni kommenttisi. Ihanaa, että joku on jaksanut seurata elämääni noinkin kauan kyllästymättä 😉

      Ja voit hyvinkin kommentoida omalla nimelläsi tai anonyymina, ihan miten haluat 🙂

      Kivaa alkavaa talvea!

Kommentointi suljettu.