Malja elämälle

Kuusi päivää.

Kuusi päivää olen voinut hyvin. Kuuteen päivään mua ei ole tippaakaan ahdistanut. Kuuteen päivään en ole tarvinnut rauhoittavia. Olen pystynyt saamaan tunnekosketusta ihan normaaleihin asioihin, kuten vaikkapa lauantain supermarketostoksiin. Tai siihen, kun aurinko paistaa. Se on nostattanut hymyn kasvoille. Tänään myös hakemani latte tuntui joltain. Olen tuntenut oloni enemmän minuksi, eheäksi, energiseksi, iloiseksi itsekseni. Olen tanssinut veljenpojan kanssa ja nauranut niin, että vatsanpohjaan sattuu. Edes orastava flunssa ei nyt haittaa. Tunnen olevani elossa.

Olen siivonnut tänään kodin pääsiäiskuntoon, laitoin hyvää musiikkia, kynttilät, tuoksulyhdyn ja avasin pullon chiantia. Nostan tänään maljan. Itsekseni. Elämälle. Sille, että se kaikki hyvä on todella olemassa. Se on. Ja sieltä se alkaa nousta taas. Sain myös tänään iloisia uutisia, että saan haluamani asunnon, johon muutan 1.7. Pieni söpö koti, johon paistaa ilta-aurinko. Ihana sijainti, ihanaa kaikki. Pääsen viettämään kesää vielä sinne.

Toivotaan, että tämä kantaa. Ja jos ei, niin ainakin tiedän, että sieltä se taas tulee takaisin. Ennemmin tai myöhemmin.

17883776_10155098511041678_8836453036293195694_n.jpg

Siinä minä hymyän lauantaina Kuopion Prismassa. Yhden maailman rakkaimman ihmisen rinnalla.

Kommentit (2)
  1. Aivan ihana kuulla! 🙂 Aina se ilo sieltä vielä nousee ja sumu hälvenee! Pimeämmistäkin jaksoista selviää kun tietää tuon ilon mahdollisuuden olevan jossain tulevaisuudessa ennemmin tai myöhemmin. Oot vahva ja upea! Saan sun teksteistä ihan älyttömästi voimaa ja inspiraatiota.

    1. Lämmin kiitos todella kauniista sanoistasi. Taistelen, se on varma.

      Aurinkoista pääsiäistä!

Kommentointi suljettu.